Näkymättömän Ninnin koskettava tarina sulattaa sydämet: "Tiesin, että jossakin vaiheessa se muuttuu näkyväksi" – Suomessa on tuhansia kodittomia kissoja

Kulkukissoja auttavat vapaaehtoiset pyydystivät Ninnin loukuttamalla Pohjois-Pohjanmaan alueelta. Heidän avullaan Ninni päätyi Kissakummit ry:ssä työskentelevän Mella Karppisen hoivaan.

– Se on asunut tiedettävästi ulkona koko elämänsä, Karppinen kertoo.

Karppinen ei halua yksilöidä tarkemmin paikkaa, mistä Ninni löytyi, sillä vapaaehtoisilla kissapartioilla on myös vihamiehiä. 

– Kun loukutus on käynnissä kissapopulaatioalueella, sinne ei haluta ulkopuolisia. Kaikki eivät pidä siitä, että niitä loukutetaan ja loukkuja saatetaan käydä myös rikkomassa. Tällaista ilkivaltaa tapahtuu ympäri Suomen eri yhdistyksille, Karppinen kertoo.

"Katsoin sitä raukkaa tietokoneen takana"

Karppinen on tehnyt eläinsuojelutyötä vuodesta 2015 alkaen ja hänen hoivassaan on vuosien varrella ollut yli kuusikymmentä kissaa, jotka on nyt sijoitettu uusiin koteihin.

Karppinen oli matkalla Helsingissä, kun tieto Ninnistä tavoitti hänet.

– Minulle kerrottiin, että vapaaehtoinen on käynyt loukuttamassa sen. Mieheni vastaanotti kissan ja laittoi siitä kuvia.

– Katsoin sitä raukkaa tietokoneen takana, jossa se asuu edelleen. Se on Ninnin turvapaikka. Mietin, että miten taas yksi kissa on tähän tilanteeseen joutunut. Miksi sillä ei ole rakastavaa kotia jossakin?

"Tiesin, että se muuttuu näkyväksi"

Ninni oli alkuun hyvin pelokas ja yritti karkuun jatkuvasti.

Karppisen sydän suli, kun arka kissa alkoi hoivaa saatuaan muuttua sosiaalisemmaksi. Näin Ninni sai nimensäkin Muumilaakson kertomuksen mukaan: kissa oli kuin "Näkymätön Ninni", joka uskaltautui esiin kohdattuaan rakastavia olentoja ympärillään.

Nykyään Ninni uskaltautuu esille turvapaikastaan yhä useammin.

– Kun näin sen ensimmäisen kerran, tiesin, että se on Näkymätön Ninni. Tiesin myös, että jossakin vaiheessa se vielä muuttuu näkyväksi.

– Parasta tässä työssä on se, kun näkee, että kissa kesyyntyy. Se on paras palkinto ikinä. On todella arkoja kissoja, jotka vain puhkeavat kukkaan, Karppinen kertoo.

Ninni vältteli myös ihmisen katsetta

Karppinen ei pidä mahdottomana sitä, että Ninni olisi kokenut ulkona asuessaan väkivaltaa.

– Saattaa olla näin, kun se oli niin arka ja vältteli ihmisen katsetta. Ei saanut tulla lähelle, eikä koskea. Sillä ei selvästikään ollut positiivista mielikuvaa ihmisistä. Sitä on saatettu hätistellä. Aina näissä tapauksissa on se pelko, että miten vakava trauma taustalla on, Karppinen sanoo.

– Ninni on anteeksiantavainen kissa ja pystyy antamaan luottamuksen ihmisille uudelleen, hän jatkaa.

Myöhemmin Ninnille tehdään vielä eläinlääkärin hammastutkimuksen avulla ikäarvio ja sen jälkeen se on valmis luovutettavaksi eteenpäin uuteen kotiin – kunhan se ensin tottuu ihmisiin.

Suomessa vaeltaa tuhansia kulkukissoja

Etelän maissa kulkukoirat aiheuttavat päänvaivaa, mutta Suomen "kansallis-kulkueläimenä" voidaan pitää kissaa. Eläinsuojelusta arvioidaan, että Suomessa on tuhansia kulkukissoja.

– Löytökissoja menee vuosittain löytöeläintaloille noin kymmenen tuhatta. Sen lisäksi on vielä puolivillit niin sanotut populaatiokissat, jotka lisääntyvät vapaasti. Niitäkin on varovaisen arvion mukaan kymmenen tuhatta – saattaa olla paljon enemmänkin, kertoo SEY:n toiminnanjohtaja Kati Pulli.

– Kyllä pidän sitä vakavana ongelmana, hän toteaa.

Kyseessä on ympärivuotinen ilmiö

Karppinen kertoo, että joillakin asuinalueilla saattaa olla jopa sadan kissan populaatio, mikäli ihmiset eivät seuraa tilannetta ja ilmoita kissaongelmasta eteenpäin.

– Populaatiot kasvavat herkästi. Kyllä tämä on ympärivuotinen kriisi. "Kesäkissa" ei enää terminä toimi. Ulkona on myös varmasti paljon kissapopulaatioita, mitä ei ole löydetty, Karppinen pohtii.

Kulkukissoilla tavataan paljon sairauksia

Pulli kertoo, että kulkukissat ovat usein heikossa kunnossa.

– Niillä on erilaisia sairauksia, kuten virustartuntoja, paleltumia ja sisäsiittoisuuden tuomia sairauksia.

Karppinen täsmentää, että kulkukissoilla tavataan esimerkiksi "kissojen aidsia" eli FIViä.

– Testaamme kissat FIVin ja kissojen leukemian varalta. Luovutamme kissat vastuullisesti eteenpäin uusiin koteihin, eli ne on leikattu, sirutettu rokotettu ja madotettu. Välillä meille tulee todella pahasti matoisia kissoja, Karppinen sanoo.

– Rabiesta ei ole Suomessa tavattu pitkiin aikoihin, mutta aina se riski on olemassa. Varsinkin itärajalla, kun kissat liikkuvat vapaasti, sieltä voi sellainenkin tartunta jonkun mukana tulla. Erilaiset kissalta toiselle tarttuvat taudit ovat riski kaikkialla Suomessa, Pulli kertoo.

Kulkukissan ruokkimista ei kannata aloittaa

SEYltä kehotetaan ottamaan yhteyttä paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen tai esimerkiksi löytöeläinkotiin, jos törmää kulkukissaan.

– Jos tiedossa on, ettei se ole mikään naapurin kissa, niin kannattaa ehdottomasti toimittaa se löytöeläinpaikkaan, Pulli sanoo.

Pulli ei suosittele kissojen ruokkimista, sillä sellainen vain edesauttaa populaation kasvamista.

– Silloin ne saattavat synnyttää ruokintapaikalle pentueen ja ruokkia pentuja. Se on tuhoisa tapa auttaa eläimiä. Kissat pitäisi saada sieltä heti talteen löytöeläintaloon.