Näyttelijä Antti Litja on kuollut

Litja teki mittavan uran teatterissa, elokuvissa ja televisiossa.

1970-luvulla Litjan yhteistyö elokuvaohjaaja Risto Jarvan kanssa poiki kolme pääroolia suosituissa komedioissa Mies, joka ei osannut sanoa ei, Loma sekä Jäniksen vuosi.

Totisen komiikan mestari

Arvostelijat ovat joskus luonnehtineet Litjaa totisen komiikan mestariksi. Vakavailmeistä hassuutta Litja viljeli myös vajaat 40 vuotta myöhemmin Mielensäpahoittaja-elokuvan nimiroolissa, joka jäi hänen viimeiseksi elokuvatyökseen. Elokuva oli vuoden 2014 katsotuin, ja Litja palkittiin miespääosan Jussi-patsaalla. Litja aloitti Tuomas Kyrön luoman karvahattujäärän tulkitsijana alkujaan radiokuunnelmissa.

Litjan oli määrä astua vielä näyttämölle Mielensäpahoittaja-näytelmässä, mutta vuonna 2014 saadusta aivoinfarkista kuntoutuminen pitkittyi, ja hän päätti jättää näyttelemisen vuonna 2016.

Lue myös: Kommentti: Heikki Kinnunen tekee parhaansa, mutta Antti Litjan jurot saappaat eivät täyty – toinen Mielensäpahoittaja-elokuva ei petä eikä yllätä

Isoilla estradeilla

Isoilla teatteriestradeilla hän esiintyi 1960-luvulta alkaen. 2000-luvulla Litja tulkitsi useita historiallisia merkkihenkilöitä niin tv:ssä kuin teatterilavallakin. Mannerheimia hän esitti useassa produktiossa, ja tutuiksi tulivat myös Urho Kekkosen, Mauno Koiviston, Martti Ahtisaaren ja Ahti Karjalaisen hahmot.

–  Ensin ajattelin, että en ole ikinä voinut kuvitella itseäni Mannerheimiksi, mutta kollegat sanoivat, että anna mennä vaan, Litja muisteli STT:lle vuonna 2008.

Vuonna 2008 hän tuli Helsingin kaupunginteatterin huippusuosittuun Kvartetti-näytelmään Pentti Siimeksen tilalle Kyllikki Forssellin, Ritva Valkaman ja Lasse Pöystin rinnalle.

Lue myös: Betoni-Jussi Antti Litjalle – suosionosoitukset eivät tahtoneet loppua

Esikuvana James Dean

Litja oli syntynyt Antreassa, Karjalassa 21. helmikuuta 1938 ja varttui Etelä-Hämeessä.

Evakkoperheen poika Antti Litja saapui kesällä 1954 Lopelta Helsinkiin. Pääkaupungista hän löysi ainakin yhden paikan, jonka hän tunsi omakseen – elokuvateatterit.

Valkokankailta Litja löysi esikuvansa, näyttelijä James Deanin, jonka olemusta hän alkoi tavoitella.

–  Hänen tapansa esittää oli niin erilainen. Varsinkin nuorisoteatteriin mennessä aloin esittää Deania, Litja muisteli 80-vuotishaastattelussaan STT:lle.

Työsuhteet tuppasivat jäämään lyhyiksi, mutta Litja löysi lopulta oman juttunsa Helsingin nuorisoteatterin koe-esiintymisessä Liisankadulla 1957.

–  Kun pääsin lavalle ja selvisin kamalasta jännityksestäni, älysin että nyt tämä rupeaa irtoamaan. Nyt löytyi sellainen homma, josta ei tule potkuja.

Lue myös: Litjalle illan toinen Jussi – konkarille paras miespääosa -palkinto