Koko kansan Suomisen Olli kuoli rauhallisesti 92-vuotiaana.
Lasse Pöystin elämä mullistui 13-vuotiaana, kun hänet valittiin 250 hakijan joukosta Suomisen Ollin rooliin. Veikeäkasvoinen poika pääsi koekuvauksiin esittämällä oman versionsa Walt Disneyn piirroselokuvasta Lumikki ja seitsemän kääpiötä suoraan Suomen Filmiteollisuuden toimitusjohtajalle Toivo Särkälle.
Pöysti on kertonut muistelmissaan, että hän ei koskaan päässyt tyystin eroon ensimmäisestä roolistaan. Se ei kuitenkaan pilannut hänen uraansa, kuten monelle Hollywoodin lapsitähdelle kävi. Pöysti lopetti näyttelemisen vasta 85-vuotiaana.
Kollegoiden mielestä hän vain parani vanhemmiten, myöhemmissä rooleissa ajatus näkyi yhä vähäeleisemmin näytellen. Ohjaaja Neil Hardwickin mukaan Pöystin erityistaito oli yhdistää vakava ja kevyt samaan rooliin.
– Pöysti leikkaa komiikasta tragiikkaan millisekunnissa. Katsoja huomaa kesken naurun, että pala tulee kurkkuun, Hardwick sanoi STT:n haastattelussa näyttelijän lopetettua uransa.
Näyttelijät Lasse Pöysti ja Birgitta Ulfsson yhdessä käsikirjoitusten äärellä.
Näyttelijälegenda itse nimesi tärkeimmiksi töikseen teatterissa Ralf Långbackan vuonna 1987 ohjaaman Galilein elämän ja televisiossa Matti Ijäksen ohjaaman elokuvan Pala valkoista marmoria.
– Alkuaikojen elokuvistani puolestaan arvostan eniten Suomisen perheitä. Ne ovat suorastaan kulttuuripoliittisia dokumentteja sota-ajasta. Sen sijaan monet niistä kamalista sotilasfarsseista olisi saanut jäädä tekemättä. Mutta olin mennyt naimisiin, ja tarvitsimme rahaa. Sävelsihän Mozartkin valsseja, kun linnasta niitä tilattiin, Pöysti sanoi 80-vuotishaastattelussaan STT:lle.
Pöysti oli syntynyt Sortavalassa 24. tammikuuta 1927. Perhe muutti Helsinkiin talvisodan jälkeen. Jo 15-vuotiaana Pöysti näytteli Svenska Teaternin lavalla näytelmässä Nog lever farfar. Poika osasi ruotsia, sillä äiti oli ruotsinkielinen.
Jatkoajalla ohitusleikkauksen jälkeen
Näyttelijä Lasse Pöysti Herra Puntila elokuvan infotilaisuudessa Katajanokalla.
Ranskalaisista näyttelijä löysi samaa henkevyyttä kuin ihailemistaan suomenruotsalaisista. Pöystillä oli asunto myös Pariisissa. Tärkeitä henkireikiä näyttelijälle olivat klassinen musiikki, kirjoittaminen ja meri.
Pöysti oli suunnitellut kuolevansa 70-vuotiaana, kuten kuolivat hänen molemmat vanhempansa ja myös isoisänsä. Kriittinen syntymäpäivä kuluikin sairaalassa, kun hänelle tehtiin ohitusleikkaus.
– Vuodet sen jälkeen olen elänyt epävirallisena, passittomana miehenä. Rehvastelen täällä varsinaisten ihmisten joukossa ja pidän hauskaa, Pöysti sanoi STT:n haastattelussa 60-vuotistaiteilijajuhlansa aikaan vuonna 2000.
Elävän yleisön edessä suurimmat kiksit
Pöysti Savonlinnan Oopperajuhlilla.
Pöysti esiintyi uransa aikana kymmenissä elokuvissa, sai lukuisia Jussi-patsaita, johti Helsingin Lilla Teaternia, Tampereen Työväen Teatteria, Tukholman Dramatenia. Hän myös ohjasi kahdeksan elokuvaa. Näytteleminen oli kuitenkin hänen kutsumusammattinsa, johon hän ei väsynyt koskaan. Suurimmat kiksit Pöysti kertoi saavansa elävän yleisön edessä.
– Siinä on oma hurmansa, kun katsomossa istuva yleisö on joka ilta jollain lailla selätettävä. Niinä iltoina, kun se ei onnistu, vituttaa, Pöysti kiteytti 80-vuotishaastattelussa.
Moni muistaa hänet myös legendaarisena Pikku Kakkosen iltasatujen lukijana.
Pöystin yli kolmekymmentä vuotta kestänyt liitto näyttelijä Birgitta Ulfssonin kanssa päättyi eroon 1984, mutta pari pysyi hyvinä ystävinä loppuun asti. Ulfsson kuoli lokakuussa 2017.
Pöysti kuoli 92-vuotiaana rauhallisesti, kertovat omaiset.