Niina Kuhta muistelee edesmennyttä äitiään – antaa seuraajilleen tärkeän neuvon: "Harvoin olen kenellekkään kateellinen"

Yrittäjä Niina Kuhta muisteli Instagramissa edesmennyttä äitiään. Hänen kuolemastaan tuli kuluneeksi kolme vuotta.

– Siitä on nyt kulunut surulliset 3 vuotta, kun katsoin äitiäni viimeisen kerran. Hän tuskin pysyi enää tajuissaan, mutta tunsin sen viimeisen pusun, sen viimeisen katseen. Ja sen rakkauden. Aidon puhtaan rakkauden, Kuhta kirjoittaa.

Lue myös: Plusmissi Niina Kuhta laittaa vuosi sitten ostamansa asuntonsa myyntiin – etsii Jussi-miehensä kanssa omakotitaloa

Näet julkaisun myös täältä. 

Päivä on Kuhdalle raskas. Samalla hän tuntee syvää kiitollisuutta Satu-äidistään.

– Olen niin surullinen tänään. Hän omisti elämänsä lapsilleen. Auttoi aina kaikkia. Hänen nimensä on Satu. Satumainen kaunis sielu. Maailman ihanin äiti.

– Sain hyvän rakastavan kotikasvatuksen, hyvät eväät elämään. Äiti sanoi, että sun ideat on välillä vähän kreisejä mutta onnistut niissä varmasti. Äiti hyväksyi kaikki ihmiset sellaisina kun olivat. Kaikki oli samanarvoisia. Äiti oli oikein hyvyyden ja ystävyyden perikuva. Ihailin tätä piirrettä hänessä.

Lue myös: Niina Kuhdan leikkaus ei onnistunut odotetusti – joutuu nyt punnitsemaan terveyden ja lapsihaaveiden välillä: "Tuntuu siltä kuin jonkun kuolemaa käsittelisi"

View this post on Instagram

A post shared by Niina Kuhta (@niinakuhta)

Kuhta kehottaakin seuraajiaan olemaan yhteydessä omiin äiteihinsä, mikäli se on mahdollista.

– Harvoin olen kenellekään kateellinen, mutta jos sulla on äiti niin soita tai mene käymään. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Muutamassa päivässä rakkaan voitkin yht äkkiä menettää silmänräpäyksessä.

– Nyt kannan hyviä muistoja sydänmessäni ja mielessäni.

Lue myös: Niina Kuhta avautuu koronan aiheuttamasta pelosta – kollegoita lopettanut liikkeensä: "Tämä vetää peruspositiivisenkin likan mielen matalaksi

– Loppujen lopuksi isoimmat haaveet olivat meille niin monelle itsestäänselvyytenä pitäviä asioita kuten: voi kun pääsisin vielä juoksemaan, voi kun voisin kävellä. Voi kun voisin itse päättää koska menen ulos. Koska syön. Voi kun voisin itse pukea itseni.  Nauti näistä, kun näitä teet. Nämä ovat toisille itsestäänselvyyksiä ja toisille unelmia, hän tiivistää.