Noora Räty jäi muiden naisjääkiekkoilijoiden tavoin vähälle huomiolle viime keväänä, kun ammatikseen Venäjällä pelanneiden suomalaisten päätöstä jäädä maahan ruodittiin julkisuudessa. Räty kertoo ratkaisustaan tuoreessa elämäkertakirjassa Noora Räty – Leijonakuningatar.
LUE MYÖS: Noora Räty kääri huikeita summia Venäjän sarjassa – nosti samaan aikaan apurahaa Suomessa: "Olin aluksi miettinyt, oliko moraalisesti oikein"
LUE MYÖS: Hurja paljastus: Noora Räty lähellä sokkisiirtoa Kiinan maajoukkueeseen – "Ei käy kieltäminen"
Viimeisellä viidellä kaudellaan kiinalaisessa seurajoukkueessa Venäjän naisten pääsarjaa pelannut Noora Räty joutui muiden maassa pelanneiden suomalaisurheilijoiden tavoin kiperään tilanteeseen helmikuussa, kun Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan alkoi.
Räty edusti Venäjän sarjassa shenzeniläistä Vanke Raysia, joka kuitenkin pelasi kaikki ottelunsa Venäjällä koronaviruksen aiheuttaman Kiinan sulkutilan vuoksi.
Räty jatkoi pelaamista Moskovassa kauden loppuun asti, vaikka samaan aikaan Venäjä kävi veristä hyökkäyssotaa Ukrainassa. 33-vuotias espoolaisvahti kertoo kipeästä ratkaisustaan Marika Lehdon kirjoittamassa elämäkertakirjassa Leijonakuningatar (WSOY).
– Venäjän hyökkäys Ukrainaan tuntui musertavalta muutenkin, mutta omaa mieltäni painoi lisäksi tieto siitä, että Viipurissa syntynyt Mirja-mummini oli paennut Neuvostoliiton hyökkäyksen alta talvisodan puhjettua vain kaksivuotiaana. Nyt yli 80 vuotta myöhemmin, minä pelasin hyökkääjämaan naisten jääkiekkoliigaa, Räty kuvailee.
Rädyn mukaan hän halusi muiden ulkomaalaisten vahvistusten tavoin lähteä Venäjältä, mutta heille kerrottiin koko joukkueen toiminnan loppuvan pysyvästi niin tapahtuessa.
– Meitä muistutettiin myös siitä, että me työskentelimme kiinalaiselle emmekä venäläiselle organisaatiolle toisin kuin Venäjän miesten ammattilaisliigan KHL:n pelaajat. Juuri se olikin ainoa syy, miksi ylipäänsä suostuimme kuuntelemaan vastaväitteitä, Räty kertoo.
Enemmistö ulkomaalaisista päätti jäädä pelaamaan, mutta Räty oli edelleen lähtemisen kannalla.
– Muutin kuitenkin mieleni, kun minulle sanottiin, että viime kädessä joukkueen jatko kilpistyi minuun. Ilman yksittäistä kenttäpelaajaa voitiin pelata kauden viimeiset pelit, mutta ei ilman ylivoimaisesti parasta maalivahtia. Vastakkain oli oma haluni ja joukkueen etu. Valitsin pelikaverini. Olin voittanut ja ansainnut urallani jo niin paljon, etten itse olisi tarvinnut enää lisää, mutta en halunnut viedä pelaamisen ja taloudellisen menestymisen mahdollisuutta heiltä. En halunnut olla se, joka päättäisi jatkosta kaikkien puolesta. Jatkaisimme tai lopettaisimme yhdessä, ja enemmistö halusi jatkaa. Siksi minäkin jäin maahan, jonka käymää sotaa en hyväksynyt.
Rädyn tavoin Venäjällä kiekkoilemista keväällä jatkoivat Anna Kilponen, Susanna Tapani, Michelle Karvinen ja Minnamari Tuominen.
Myös miesten KHL:ssä kauden loppuun asti jatkoi muutama pelaaja. Mikko Lehtosen, Leo Komarovin ja Teemu Pulkkisen tapauksia on ruodittu mediassa näkyvästi. Heistä Pulkkinen pelaa yhä Venäjällä.