Euroopan poliittista karttaa ovat viime vuosina piirtäneet uusiksi populistiset liikkeet ja puolueet oikealta vasemmalle. Kannatuksen, vallan ja ja vaikutusvallan lisääntyessä, monia näistä puolueista ovat alkaneet repiä rajut sisäiset riidat.
Britannian kansallismielisen Ukip-puolueen puheenjohtaja Nigel Farage varoittaa puoluettaan sisäisistä riidoista ja juonittelusta ja sanoo olevansa valmis nykyistä itsevaltaisempaan toimintaan, kirjoittaa Daily Telegraph -lehti.
EU-vastainen Ukip sai äskeisissä parlamenttivaaleissa lähes 13 prosentin kannatuksen, joskin parlamenttiin puolue sai vain yhden edustajan. Farage itse jäi valitsematta, mikä oli hänelle nöyryyttävä isku.
"Älkää rakentako henkilökulttia"
Farage ehtikin jo ilmoittaa eroavansa puolueen johdosta, mutta Ukipin muu johto torjui eron. Puolueen sisällä kuitenkin kuohuu. Farage itse syyttää yhtä henkilöä vallan tavoittelusta. Samaan aikaan kaksi hänen neuvonantajaansa on eronnut, ja Ukipin sisällä on vaatimuksia 51-vuotiaan Faragen siirtymisestä syrjään.
Guardian-lehden mukaan puolueen vaalikampanjan johtaja varoittaa Ukipia henkilökultin rakentamisesta, ja ainakin osa puolueen rahoittajista sanoo, että Faragen agressiivinen ja voimakkaasti mielipiteitä jakava tyyli sopii huonosti odotettavissa olevaan kansanäänestykseen Britannian EU-jäsenyydestä. Farage itse istuu Euroopan parlamentissa.
Puolueessa riidellään myös siitä, ottaako vastaan julkista puoluetukea vai ei.
Tytär on työntänyt isänsä syrjään
Englannin kanaalin eteläpuolella Faragen kansallismielinen aatesisar Marine Le Pen johtaa Euroopan vahvinta nationalistista puoluetta, Kansallista rintamaa. Puolueessa perhe on pahin. Marine on riitaantunut pahoin isänsä Jean-Marie Le Penin kanssa.
46-vuotias Marine Le Pen on yrittänyt muokata äärioikeistolaisesta puolueestaan salonkikelpoista isänsä jäljiltä. EU:sta puolue ei kuitenkaan edelleenkään pidä.
Tytär on työntänyt isänsä syrjään puolueen näyttämöltä liian kiihkomielisenä. Jean-Marie Le Pen on jo vuosia nostattanut kulmakarvoja Ranskassa ja Euroopassa laajemminkin ulkomaalais- ja juutalaisvastaisilla kommenteillaan.
86-vuotias Jean-Marie Le Pen sanoo haluavansa perustaa oman ryhmittymän, joskaan ei kilpailevaa puoluetta Kansalliselle rintamalle.
Jean-Marie Le Pen ei ole suinkaan yksin. Esimerkiksi Le Nouvel Observateur -lehden haastattelemat kovan linjan oikeistolaiset konservatiivit pitävät Marinea liian maallistuneena ja liberaalina suhteessa vaikkapa homoseksuaaleihin ja armokuolemaan.
Puolueen entinen jäsen, ranskankielen professori Jérôme Bourbon ei säästele sanojaan. Hänen mukaansa Marine Le Pen on "käärme isänsä povella. Äkämys ilman sydäntä, periaatteita ja kunniaa, monesti eronnut, lukutaidoton. Jos hänelle antaa kirjan, hän värittää sitä!" Bourbon sanoo, että hänen pakkomielteenään on "eliminoida poliittisesti" Marine Le Pen.
Ja omaa vuoroaan odottaa 25-vuotias tiukan linjan Marion Maréchal-Le Pen, jonka täti Euroopan parlamentissa istuva Marine on.
Säröjä myös vasemmalla laidalla
Särötöntä poliittinen ei ole elo mantereen vasemmallakaan laidalla.
Kreikan radikaalivasemmistolaisen Syrizan johtama hallitus näyttää käyvän sisyfosmaista kamppailua maan velkataakkaa, Euroopan komissiota ja velkojamaitaan vastaan.
Espanjassa perinteisten puolueiden massiivinen korruptio synnytti vuosikymmenen alussa uuden sosiaaliskulttuurisen kansaliikkeen M-15:n. Liike pyrkii tietoisesti toimimaan ilman hierarkiaa ja johtajia, ja käymään loputtomia keskusteluja polttavista poliittisista kysymyksistä. Liikkeen edustajat karsastavat niin kutsuttua valtamediaa, myös suomalaista.
Kolme vuotta sitten Madridissa itse yritin saada liikkeen edustajilta haastattelua. Kävin kolmesti M-15:n ovella sovittuun aikaan. Vasta kolmannella kerralla joku oli edes paikalla, ja odoteltuani toista tuntia (pääsin sentään sisälle), sain kuulla, että paikalla olleiden ryhmä on päättänyt olla antamatta haastattelua.
Liikkeestä muodostui muun muassa maan poliittista kenttää järisyttänyt vasemmistolainen Podemos (Me voimme), jonka kannatus on noussut perinteisten suurten puolueiden, keskustaoikeistolaisen Partido Popularin ja sosialistien, rinnalle. Nosteessa on auttanut perinteisen vasemmiston heikentyminen.
Vuoden 2014 alussa perustettua liikettä johtaa 36-vuotias politiikan tutkija, professori Pablo Iglesias, europarlamentaarikko hänkin.
Podemosta on kuitenkin syytetty siitä, ettei se ole laatinut selkeästi tavoitteellista poliittista ja taloudellista ohjelmaa. Podemosta arvostellaan myös siitä, että päätöksen tehdään hyvin pienessä kaveripiirissä.
Koomikon liikkeelle oli tilausta Italiassa
Italiassa poliittiselle estradille rynni muutama vuosi sitten koomikko ja bloggaaja, 66-vuotias Beppe Grillo Viisi tähteä -liikkeensä kanssa.
Sillekin oli tilausta korruptoituneessa, talousvaikeuksissa olevassa maassa. Viisi tähteä sai yli 20 prosentin kannatuksen niin parlamentti- kuin eurovaaleissa.
Liikkeen ideologia yhdistää muun muassa ekologiaa, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, suoraa demokratiaa, perinteisten puolueiden vastustamista ja euroskeptisyyttä.
Grilloa on arvosteltu autoritäärisestä johtamisesta. Liikettä jakaa myös suhtautuminen muihin puolueisiin parlamentissa: osa haluaa etsiä yhteistyötä, osa torjuu kaiken lähentymisen muihin.
Bolognan yliopiston politiikan tutkija Filippo Tronconi arvioi London School of Economics -yliopiston blogisivulla, että liike ei ole kyennyt edistämään parlamentissa päämääriään ehdottomuutensa takia.
Grillon toistaiseksi kiistämätön valta-asema myös estää liikkeen organisoitumista puoluemaisemmaksi ja toiminnaltaan tehokkaammaksi. Sisäisten erimielisyyksien ratkaisemiselle karismaattinen johtaminen ei ole paras tapa - ellei sitten kyseessä ole tietoinen linjanveto: my way or highway.