Ylöjärvellä kadoksissa ollut luolasukeltaja saatiin pelastettua eilen illalla. Mies oli ollut pinnan alla kolmeasteisessa vedessä kahdeksan tuntia. Pelastusoperaatioon osallistunut Lauri Marjamäki, 38, kertoo, että Haverin kaivos on haastava sukelluskohde.
Marjamäki oli keskellä työpäiväänsä, kun tieto sukeltajan katoamisesta Ylöjärven Haverin kaivoksessa tavoitti hänet puhelimitse.
– Tapahtumanjärjestäjä soitti ja kertoi, että sukeltaja saattaa olla kadonnut sukelluksen aikana. Siinä kohtaa rupesin miettimään myös niitä huonoja vaihtoehtoja, mitä siinä voi käydä. Samalla aloitin oman valmistautumiseni paikalle pääsemiseen. Olin yhteydessä sukelluspaikalle samalla, kun pakkasin varusteita, kertoo Haverin Kaivossukeltajat ry:n puheenjohtaja Lauri Marjamäki MTV Uutisille.
Lue myös: Kaivokseen kadonnut sukeltaja oli veden alla kahdeksan tuntia – nämä olivat hänen ensimmäiset sanansa hyisen nousun jälkeen!
Kadonneeseen sukeltajaan saatiin näköyhteys yli tunnin etsinnän jälkeen.
Paikan päälle päästyään Marjamäki ryhtyi auttamaan pelastustoimissa ja sukelsi kaivokseen itsekin. Hänen tehtävänään oli varmistaa pitkittyneen sukelluksen nousua sukellusparin kanssa.
Kaivoksessa kadonnut sukeltaja kertoi pelastuttuaan, että kohdassa, jossa hän menetti näköyhteyden pariinsa oli ollut huono näkyvyys.
– Sukelluksella oli ollut kohtalainen näkyvyys, mutta eksyminen tapahtui paluumatkalla kohdassa, josta oli juuri mennyt nämä kaksi sukeltajaa ohi. Pohja on saattanut siinä sukeltajan toimesta vähän pöllähtää, Marjamäki arvioi.
"Samalla vietiin lämmikettä"
Sukeltaja nousi kaivoksesta ylös omin voimin, mutta hitaasti.
Vesi oli vain kolmeasteista, joten paleltumisen riski oli suuri.
– Parin kanssa mentiin varmistamaan se nousu noin kymmenestä metristä eteenpäin. Oltiin tämän sukeltajan seurana siinä. Samalla vietiin hänelle lämmikettä eli akkua sähköliiviin, joka on puvun alla. Sen lisäksi vietiin myös lämmittävää pukukaasua, Marjamäki kertoo.
– Ilman muuta paleltumisen riski on oleellinen, jos on kahdeksan tuntia noin kylmässä vedessä. Onneksi laitteet toimivat ja saatiin toimitettua lisää virtaa myös lämmittävään sähköliiviin.
Nousu tehtiin hitaasti myös siksi, että sukeltajan pitää välttää sukeltajan taudin vaaraa. Sukeltajantauti voi tulla, jos nousee liian äkkiä syvyydestä pintaan. Silloin hengityskaasun typpeä tai heliumia liukenee liikaa elimistöön, jolloin verenkierrossa ja kudoksissa syntyy kuplia.
Lopulta sukeltaja saattajineen pääsivät ylös turvallisesti.
– Hän oli helpottunut, niin kuin olivat kaikki tehtävällä olleet palomiehet ja muut sukeltajat. Päällimmäinen tunne oli siinä, että kaikki päättyi hyvin, vaikka sukellus meni pitkäksi. Kaveri on kunnossa, huojentunut Marjamäki kertoo.
Luolasukeltaminen kiehtoo vaarallisuudestaan huolimatta
Luolasukeltaminen tunnetaan vaarallisena lajina ja moni sukeltaja on menettänyt henkensä sukeltaessaan vanhoissa kaivoksissa. Silti laji koetaan kiehtovana.
– Se on harrastus, jossa pääsee tutustumaan paikkoihin, mihin ei olisi mahdollista tutustua muuten kuin sukeltamalla. Kaivoksissa pääsee näkemään kaivoshistoriaa. Luonnossa sukeltaessa näkee hienoja luonnon muodostelmia. Sukeltaminen on jo lajina mukavaa muutenkin, kun saa painottomuuden tunteen ja saa siellä hiljaisuudessa olla, Marjamäki kertoo.
– Riskit pyritään minimoimaan ja poikkeavien tilanteiden varalle harjoitellaan, hän jatkaa.
Pääsy Haverin kaivoksen alueelle on rajattu vain sukeltajille. Kaivokseen on hukkunut 1980–1990-luvuilla ainakin neljä ihmistä.
– Kohteena se on haastava, mutta en pidä sitä erityisen vaarallisena, Marjamäki sanoo.