Onneksi olkoon, keskustan puheenjohtaja, diplomi-insinööri Juha Sipilä!
Jos hommasi onnistuu ja saat joukon kasaan, joudut olemaan neljän seuraavan vuoden aikana sekä rekenä että hevosena.
Nyt alkaa Suomen perusporvarillistaminen. Kyyti tulee olemaan kylmää ja poukkoilevaa.
Hallituspohja ratkesi käytännössä keskiviikkoiltana kello 21, kun Sipilä katkaisi yhteiskuntasopimusneuvottelut hyödyttöminä.
Sen jälkeen Sdp:tä ai tarvittu enää ay-liikkeen rauhoittamiseksi hallituksessa.
Sinänsä huvittavaa, sillä yhteiskuntasopimuksen lopullinen kaataja taitaa löytyä enemmän työnantajaleirin puolelta kuin ay-liikkeestä. Joka tapauksessa yhteiskuntasopimuksen veivaaminen oli mahdoton hanke tässä aikataulussa.
Siihen kuuluvat asiat eivät mihinkään karkaa, vaan ne löytyvät vuorenvarmasti edestä. Kansan silmissä Sipilä taisi kerätä tempullaan silti pisteet: Ehkä meille on tulossa päättäjä, joka uskaltaa tehdä omia (hallituksen) linjauksia kuuntelematta loputtomiin korporaatoiden kitinää.
Mutta muuten Sipilän joukko eli Suomen Keskusta, Kansallinen Kokoomus ja Perussuomalaiset on kyllä mitä veikein yhdistelmä.
EU-politiikassa PS ja kokoomus edustavat äärilaitoja. Kun tuleva valtiovarainministeri Timo Soini (ps.) perustelee Kreikan seuraavan tukipaketin hyväksymista myös Suomen edun mukaiseksi ulkoministeri Alexander Stubbin (kok.) taputtaessa ja Pentti "Perus-Pentti" Oinosen pitäessä kannatuspuheenvuoroa eduskunnan istuntosalissa, saattaa katsomossa hymyilyttää.
EU-politiikassa mitataan PS:n eduskuntaryhmän ryhmäkuri. Lipeämisiä hallitus ei kestä.
Tulevan kokoomusministerin Paula Risikon sote-osaamisen puolestaan kepulaiset kuntapoliitikot ovat jo kuluneen vaalikauden aikana mananneet alimmalle tasolle, vaan siitä joutuu tuleva sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula (kesk.) lähtemään, että yhdessä tehdään - vaikka sydän märkäneis.
Toivotammekin keskusta-kokoomus -akselille iloista aluepoliittista yhteishenkeä!
Hallituksen yhteishenkeä nostattanee myös se, kun edessä oleva miljardileikkausten arki paljastuu kansalle.
Mutta siitä on lähdettävä, että jotakin pitää tehdä. Siksi tekisi mieli toivoa Sipilän joukolle korkeimman siunausta, sillä kuluneen neljän vuoden kaltaista päätöntä, sekavaa menoa ei jaksa enää kukaan katsoa.
Jo pitkään on ollut vallalla tunnelma, että kansan kriisitietoisuus on syvempää kuin poliitikkojen ja etujärjestöjen.
Mutta seurataan hallitusneuvottelut ensin. Lohdullista lienee, että huonommin niitä ei voi vetää kuin kokoomuksen Jyrki Katainen veti ne neljä vuotta sitten.
Jos ja kun hallitus toukokuun lopulla on kasassa, alkaa yhtenäisen vasemmiston ja vihreiden välikysymystehtailu.
Ja se on vissi asia, että välikysymysten aiheita riittää.