Ammattikalastaja Antero Halonen suoritti tavallista työpäiväänsä, mutta viimeistä rysää lähestyessään hän huomasi jotain epätavallista.
Osa hänen pyydyksistään oli näkymättömissä veden alla. Halonen ei miettinytkään mursun mahdollisuutta, vaikka aiheesta olikin puhuttu lähipäivinä paljon ja arvuuteltu, mahtaisiko mursu uiskennella Kotkankin vesille.
Saapuessaan rysän luo se oli veden alla 5-6 metrin syvyydessä. Halonen nykäisi hieman rysää ja huomasi liikehdintää.
Hän mietti, että kyseessä voisi olla harmaahylje, vaikka sekin olisi todella epätavallista.
– Nostin vähän rysää ja äkillisesti tapahtui sydämen pysäyttävä yllätys, Halonen kertoo MTV Uutisille.
– Eläin nousi ylös suoraan käsieni väliin. Iso eläin ja iso pää, oltiin hetken nokat vastakkain. Se oli ensimmäinen tutustuminen ja kohtaaminen, Halonen jatkaa.
Halonen kertoo hänen sydämensä ehkä pysähtyneen hetkeksi.
Hän tiesi eläimen uhanalaisuudesta, eikä viitsinyt itse alkaa vapautusoperaatioon, sillä eläin olisi voinut vahingoittua.
Halonen ilmoitti viranomaisille ja heidän saapuessaan paikalle mursu oli rauhallinen eikä vaikuttanut pelokkaalta. Mursun käytös sai Halosen kokeneena luontoihmisenä mietteliääksi.
– Jos eläimellä ei ole ihmispelkoa, niin se ei välttämättä ole terve ja voi villieläimen tavoin käyttäytyä arvaamattomasti.
Mursu iski 40-senttiset syöksyhampaansa veneen laitaan
Mursun pelastamiseksi ainoa mahdollisuus oli aukoa rysää sen verran, että mursu mahtuu uimaan vapauteen.
Halonen kertoo mursun tulleen todella lähelle pelastajia, vaikka reitti vapauteen olisi ollut kymmenien metrien päässä.
– Oli arveluttavaa, miksi se käyttäytyi niin. Miksei se paennut meitä ihmisiä mereen? Halonen pohtii.
Mursua ohjattiin ulos rysän haviksia nostelemalla, jolloin tilanteeseen tuli Halosen mukaan yllättävä ja hasardi käänne.
– Se tuli minua kohti. Oli se siinä aikaisemmin jo metrin päässä minua katsellut ja puhissut merinisäkkään oloisesti.
Mursu tempaisi rysästä 40 senttisillä hampaillaan kiinni veneen laitaan.
– Niin kuin koukun kiinni laitaan ja otti siitä voimaa ja sai räpylät veneen laidan yli.
– Olisi varmaan tullut veneeseen aika kivuttomasti ja olisi vene voinut sen kantaakin, mutta havikset olivat siinä välissä ahdistamassa mursua, Halonen kertaa.
Mursu jäi veneen laidan varaan, eikä vene jaksanut kannatella sitä. Halonen joutui veden varaan ja viranomaiset auttoivat hänet pois.
– Se tilanne oli yllätyksellinen ja olin aivan "hoomoilasena" itsekin. Halonen kertoo miettineensä myös, mitä mursu on mahtanut ajatella.
– Jäi kyseenalaiseksi, halusiko se oikeasti vapauteen tätä kautta vai oliko sillä joku muu ajatus.
Myöhemmin Halonen on miettinyt tilanteen olleen vaarallinen hänelle itselleenkin.
– Jos se olisi tullut läpi ja olisimme kummatkin olleet veden varassa, olisiko se voinut teurastaa minut niillä hampailla, Halonen pohtii.
Viranomaisten pelastaessa venettä mursu poistui omatoimisesti rysään tehdystä aukosta.
Luonnon eläimet ovat ihmisiä turvallisempia
Vaikka mursu tuli Halosta kohti syöksyhampaillaan, häntä ei pelottanut tilanteessa.
– En osaa pelätä. Tämä on elämän mittainen ammatti ja luonnossa on kaikkea hyvää ja joskus vähän huonompaakin. Ihmistä pelkäävien luonnon eläinten kanssa ei yleensä tarvitse olla huolissaan.
– Ne eivät yleensä ole arvaamattomia, vaan toimivat oman lajin käytösmallin mukaisesti ja ovat turvallisempia kuin ihminen konsanaan.
Halosen mielestä vaikutti, että älykäs eläin halusi vain turvaan. Hänen mielestään ihminen ei osaa lukea luonnon eläintä, mutta hänelle tuli tilanteesta mieleen enemmän positiivisia asioita.
Korjattu klo 17.38 kalastajan etunimi otsikkoon.