Oma kriisi teki parikymppisenä vammautuneesta Janista auttajan – erityisesti yksi puhelu on jäänyt mieleen: "Sinä et tuominnut"

Itsetuhoisten soittojen määrä on lähes tuplaantunut korona-aikana. Jani Verho, 40, on toiminut Mieli ry:n Kriisipuhelimen vapaaehtoisena kuusi vuotta. Hän sai kipinän muiden auttamiseen oman elämänsä kriisistä. 

– Olen tässä työssä sellainen hetken rinnalla kulkija, joka elää soittajan kanssa pienen hetken ja antaa tunteen siitä, että loppujen lopuksi tästä selvitään kyllä.

Nyt on kulunut jo kuukausia siitä, kun Jani Verho on viimeksi päässyt pistäytymään Helsingin Pasilassa sijaitsevan MIELI Suomen Mielenterveys ry:n tiloissa. 

Korona on vaikuttanut myös Kriisipuhelimen toimintaan ja tänä vuonna Verho on vastannut soittoihin lähes poikkeuksetta omasta kotoaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että puheluita olisi vähemmän, päinvastoin.  

Kuinka kohdata itsetuhoinen ihminen puhelimessa? Jani Verho kertoo Kriisipuhelimessa työskentelystä MTV Uutiset Liven videohaastattelussa. 

Verhon mukaan poikkeusajan puheluiden perimmäiset syyt ovat samat kuin ennen koronaa. Sen sijaan puhelimen päässä on entistä useammin ensimmäistä kertaa kriisipuhelimeen soittava henkilö. 

– Olen oppinut, että ihminen pystyy sietämään kriisejä sen tiedon avulla, että tämä tulee loppumaan jossain vaiheessa. Se ahdistaa monia, kun emme tiedä kauanko korona kestää. 

– Puheluissa korostuu myös se, että ei haluta vaivata omia läheisiä, koska hekin ovat samassa tilanteessa.

Kriisejä ei luokitella tärkeysjärjestykseen

Parikymppisenä Verho kävi läpi oman elämänsä kriisin, kun perinnöllisen geenimuunnoksen vuoksi hänestä tuli sänkypotilas. Sairaus ehti tuhota pysyvästi jalkojen verisuonistoa. 

Nyt Verho on oppinut elämään sairauden ja kyynärsauvojen kanssa. Vaikka oman sairauden etenemistä ei voi pysäyttää, hän haluaa valaa muihin toivoa siitä, että kaikesta voi selvitä.  

– Kun aikaa kuluu, niin asiat usein helpottuu. Puhelimessa haluan sanoa ihmisille, että vaikka nyt on hankalaa, usko minua, kyllä se helpottaa. 

Verho muistuttaa, että vaikka monessa kriisipuhelimeen tulleessa soitossa käsillä on akuuttitilanne, apua voi ja tulee pyytää pienemmissäkin kriiseissä.    

– Kun menen päivystämään, niin annan jokaiselle mahdollisuuden tulla kuulluksi. En ole se henkilö, joka sanoo, että tuo sinun kriisisi on pieni, älä välitä siitä. Kenenkään ei pidä jäädä yksin. 

Yksi palaute jäänyt mieleen

Ennen korona-aikaa puheluiden taustalla oli useimmiten ihmissuhdeongelmat tai huoli läheisestä. Tänä vuonna paha olo, erityisesti ahdistuneisuus, on noussut yleisimmäksi soiton syyksi. Itsetuhoisten soittojen määrä on lähes tuplaantunut korona-aikana. 

Vaikka Verho joutuu kohtaamaan lähes joka vuorossa itsetuhoisen ihmisen, puhelu päättyy lähes poikkeuksetta aina hyvin.  

– Niissäkin tilanteissa on tärkeintä, että ihminen tulee kuulluksi ja on saanut purkaa jollekin sen akuutin pahan olon. 

Vaikka puhelut nostavat välillä Verhon tunteet pintaan, vapaaehtoistyö on hänelle henkireikä. 

– Tämä työ tuo aivan hirveästi elämääni. On hienoa huomata, että pystyn auttamaan.

Lue myös: Paula-Sirkka on vastannut korona-aikana yli 800 kriisipuheluun – joka päivystyskerta hän kohtaa ainakin yhden itsetuhoisen: "Rankimpia ovat sellaiset, että puhelu loppuu kesken" 

Erityisesti yksi puhelu on jäänyt mieleen, kun puhelun lopuksi soittaja halusi antaa Verholle spontaanin palautteen.

– Kun itsellä on tunne, että onkohan osannut auttaa, ja sitten kun kuulee sen, että se on auttanut todella paljon. Se jäi mieleen. 

Verho muistaa edelleen palautteen sanasta sanaan.

"Kiitos, että sinä et tuominnut ja että autoit minua jaksamaan eteenpäin."