Paula-Sirkka on vastannut korona-aikana yli 800 kriisipuheluun – joka päivystyskerta hän kohtaa ainakin yhden itsetuhoisen: "Rankimpia ovat sellaiset, että puhelu loppuu kesken"

837 vastattua puhelua, 111 päivystyskertaa ja lukematon määrä valvottuja öitä. Nämä luvut summaavat Paula-Sirkka Vähämäen korona-ajan.  

Valtakunnallisessa kriisipuhelimessa päivystävä Vähämäki ei ole törmännyt 21-vuotisella vapaaehtoisen urallaan aiemmin vastaavaan. Hän muistaa elävästi Turun puukotuksen tai Jyväskylän junaturman jälkeiset ahdistuneet soitot, mutta mikään tragedia ei ole vaikuttanut näin pitkään ja voimalla.

– Puheluiden määrä on lisääntynyt todella paljon. Avaan puhelimen ihan mihin aikaan vaan, niin se soi koko ajan.

Joskus puhelimen päässä on pelkkää nyyhkytystä, kun sanat ovat takertuneet soittajan kurkkuun. Silloin Vähämäki yrittää rauhoitella ja kysyä kysymyksiä, jotta voi arvioida, millainen tilanne puhelimen toisessa päässä on. 

Vähämäki on tehnyt vapaaehtoista päivystystyötä niin pitkään, että hän tunnistaa usein jo ihmisen hengityksestä, millainen hätä on kyseessä. Hän sanookin usein puhelun alkaessa: ”Olen täällä sinua varten”.   

Oli kriisi pieni tai suuri Vähämäki ei arvostele eikä sulje puhelinta.

– Olen oppinut kirosanojakin tämän työn ohella vaikka kuinka paljon. Silloinkin sanon lopuksi aina, että kiitos soitosta.

Kriisisoittoja läpi yön

Vähämäki vastaa puheluihin koronarajoituksen vuoksi nykyään kotoaan Ylöjärveltä, ja toisinaan hän aloittaa päivänsä keskellä yötä. Silloinkin puhelin soi tauotta, kun ihmiset jonottavat linjoilla.  

Koronakriisin myötä paha olo, erityisesti ahdistuneisuus, on kasvanut yleisimmäksi soiton syyksi. Aiemmin soitot liittyivät useimmiten ihmissuhdeongelmiin ja huoleen läheisestä. 

Korona-ajan aikaansaama paha olo on näkynyt linjoilla myös aggressiivisuutena, turhautuneisuutena ja lisääntyneinä häiriösoittoina. Moni kertoo, ettei koskaan ole ollut sellaisia ajatuksia kuin nyt on. Maalis-huhtikuussa erityisen moni soittaja oli ahdistunut koronauutisoinnista.

– Jos olet koronan vuoksi lähes kaiken ajan neljän seinän sisälle, niin se kyllä vaikuttaa jokaisen mieleen. 

Kriisipuhelintoiminnan päällikön Susanna Winterin mukaan lukemattomat soittajat ovat pitkin vuotta kertoneet, kuinka heidän hoitokontaktinsa ovat muuttuneet koronan myötä tai jopa kadonneet täysin. 

– Tuskan ja pahan olon määrä on ollut suurta. Kriisipuhelimen jatkuvasti auki oleminen sekä ympärivuorokautinen päivystys on osoittautunut tänä vuonna erityisen arvokkaaksi. 

– Avun saaminen nopeasti ja kokemus siitä, että apua on saatavissa, on suunnattoman tärkeää. Kriisit eivät katso kelloa tai kalenteria. Moni soittaja sanoo, ettei halua vaivata läheisiään.

Myös Vähämäki on huomannut sen, että moni soittaja on kokenut jääneensä avun ulkopuolelle yhteiskunnan sulkeuduttua. 

– Olen sanonut soittajille, että jos muualta et saa apua, niin tähän numeroon voit aina soittaa uudelleen. 

Lähtökohtaisesti Kriisipuhelimessa tarjotaan kuitenkin kertaluonteista apua kriisissä olevalle. 

Joka vuorolla yksi tai useampi itsetuhoinen soitto

Soittajien kirjo on laaja, ja se on laajentunut entisestään korona-aikana. Joskus puhelimen toisessa päässä on vanhus, jonka yksinäisyyttä lievittää jo muutaman minuutin rupattelu. Liian usein vastapuolella on kuitenkin itsetuhoinen ihminen. Korona-aikana itsetuhoisten soittojen määrä on lähes tuplaantunut edellisvuodesta. 

– Joka kerta kun päivystän, tulee ainakin yksi ja yleensä useampi itsetuhoinen soitto. Onneksi ne päättyvät lähes aina hyvin.

– Rankimpia kokemuksiani ovat olleet sellaiset, että puhelu loppuu kesken ja tapahtuma todentuu myöhemmin esimerkiksi uutisissa.

Lähes poikkeuksetta itsetuhoinen puhelu päättyy kuitenkin hyvin. Tilanne raukeaa ja henkinen kipu hellittää keskustelussa.

Kriisipuhelimeen tulee keskimäärin kolme puhelua vuorokaudessa, joissa itsemurhavaara on suuri.

Vähämäki on myös myötäelänyt kriisejä, joissa ihminen on koronan seurauksena joutunut taloudellisiin tai ihmissuhdevaikeuksiin. Silloin soittajan edessä näkyy usein vain harmaa tulevaisuus.  

– Toiveeni on, että kykenen tukemaan soittajaa, luomaan uskoa huomiseen, antamaan toivon näkökulmia ja tärkeimpänä antamaan hänelle tilaa puhua omasta ahdistuksestaan. Yritän kertoa soittajalle, että tilanteesta on mahdollisuus selvitä.   

”Minun paikkani on olla läsnä” 

Vaikka Vähämäki viettää usein yöaikaa puhelimessa,  vapaaehtoistyö antaa hänelle enemmän kuin ottaa. Viime viikolla hän sai tunnustuksen työstään, kun Kansalaisareena valitsi hänet vuoden vapaaehtoiseksi. 

– Yksi syy, miksi vapaaehtoinen kriisityö tuntuu mielekkäältä, on se että saan uusia näkökulmia omaan elämääni. Vapaaehtoistyöstä voi joskus saada voimaannuttavia kokemuksia, myös omista elon vaikeuksista selviytymiseen.

Video: Mistä tietää, että voi henkisesti huonosti? Näistä merkeistä tietää, että tarvitsee apua mielenterveyden ongelmiin. Juttu jatkuu videon jälkeen...

Vähämäen mukaan erityisen tärkeää on pitää huolta itsestään ja omasta jaksamisestaan. Siihen auttaa se, että vapaaehtoistyöntekijät kokoontuvat kerran kuukaudessa työnohjaukseen, käsittelemään  auttamistilanteiden tuntemuksia, saamaan tukea ja koulutusta seuraavia myös päivystyskertoja varten.  

– Se riittää, kun teen parhaani. On hyväksyttävä se, että aina en pysty soittajaa auttamaan. Toivon, että hän kuitenkaan kokee tulleensa edes hetken kuulluksi.

– Minun paikkani kuulijana ja rinnalla kulkijana on olla soittajalle läsnä juuri sillä hetkellä kun hänellä on siihen tarve. Joskus se tuntuu jopa ”kunniatehtävältä”.