Kirjeitä vaginalle -teoksessa kirjoitetaan kirje sukupuolielimelle. – Kirjeissä on kiinnostavaa nähdä, kuinka kirje on kuin ääneen lausuttu salaisuus. Omasta vaginasta puhuminen tai sille puhuminen ei ole jokapäiväistä, kertoo näyttelyn kuvannut Meeri Koutaniemi.
Heurekan avaruus- ja seksimatka 2015 yhdistää tieteen, taiteen ja journalismin Heurekan tiloissa. Yksi projektiin osallistuvista on dokumentaaristen valokuvaajien 11-kollektiivin jäsen, valokuvaaja Meeri Koutaniemi, joka tunnetaan esimerkiksi tyttöjen ympärileikkausta, sokeutta ja afrikkalaisia turvakoteja kuvaavista otoksistaan.
Koutaniemen oli tarkoitus kuvata halukkaita osanottajia Kirjeitä vaginalle -valokuvanäyttelyyn. Lauantaita 7.3.2015 varten oli järjestetty yksityinen kuvaustila, jossa halukkaat voisivat heittäytyä malleiksi.
Sitten tuli erikoinen käänne.
– Kuvauksessa oli mietityttänyt alusta asti se, miten se tulee onnistumaan. Kun ensimmäinen henkilö tuli kuvattavaksi, suljin oven ja minulle tuli vahva intuitio siitä, ettei ketään naista tulisi kuvata siellä, sillä tavalla ja sinä iltana, Koutaniemi kuvaa.
Hän puhui ajatuksensa ääneen kuvattavilleen, jokaiselle erikseen: ansaitsette rauhallisemman ja kunnioittavamman ilmapiirin ja paikan.
– Halusin kuulla kuvattavien tarinoita enemmän ennen kuvaushetkeä. tämä on minulle yleinen työskentelytapa: otan kuvan vasta kohtaamisen ja keskustelun jälkeen. Kaikille näille naisille tämä sopi paremmin kuin hyvin. He olivat samaa mieltä siitä, että parempi kuva syntyy olosuhteissa, joissa voi kunnolla keskustella. Sen illan aikana ei sitten otettu yhtään kuvaa ja huone jäi käyttämättä.
Halukkaat kuvataan siis myöhemmin yksityisesti.
– Oli tosi positiivista oivaltaa oikea suunta kuuntelemalla sekä tilannetta että kuvattavia. Kuvattavaksi haluavat naiset olisivat olleet valmiita ottamaan kuvan varttitunnissa, mutta kun heille annettiin toinen vaihtoehto, kaikki olivat siitä enemmän innoissaan.
"Muistan sen päivän, kun löysin sinut. Olin lapsi, oli kesä. Nukuin leikkimökissäni. Olin jo jonkin aikaa miettinyt, että missähän sinä mahdat olla. Tunnustelin, ja löysin sinut, jännän kanavan, jonka sisäpinta tuntui mukavan pehmeältä ja rakeiselta.
Olin jokseenkin innoissani, tunsin itseni salapoliisiksi, joka oli saanut tutkimuksissaan jotakin jännittävää selville. Tuumailin, että tämä taitaa nyt olla se paikka, mistä ne lapset varmaankin tulevat."
– Lainaus kirjeestä vaginalle
Avauksia julkiseen keskusteluun
Kuvattavien tulevat otokset pääsevät mukaan kirjaan, jota Koutaniemi suunnittelee kuvista. Hän toivoisi kirjasta myös kansainvälistä painosta.
Jo otettuja kuvia on mahdollista nähdä Kirjeitä vaginalle -valokuvanäyttelyssä, joka kiertää Avaruus ja seksi -tapahtumissa pitkin kevättä. Se koostuu suomalaisnaisten ja transmiehen kirjeistä omalle sukupuolielimelleen.
Koutaniemi on tutkinut valokuvan keinoin kohteiden suhdetta heidän omaan seksuaalisuuteensa.
– Kirjeen kirjoittamisen ja keskustelemisen jälkeen olemme kuvattavan kanssa yhdessä toteuttaneet valokuvan sellaisesta vartalon osasta, jota ihminen itsessään arvostaa ja pitää kauniina, osasta, joka tuottaa heille nautintoa, Koutaniemi kuvaa.
– Kirjeissä on kiinnostavaa nähdä, kuinka kirje on kuin ääneen lausuttu salaisuus. Omasta vaginasta puhuminen tai sille puhuminen ei ole jokapäiväistä. Näyttelyn tarkoitus on myös rikkoa tabuja ja hiljaisuutta. Vaikka kirjeissä ihmiset puhuvat itselleen ja omalle vaginalleen, julkiseen tilaan tuotaessa kirjeet ovat avauksia julkiseen keskusteluun.
Kirjeitä vaginalle -näyttely, Meeri Koutaniemen valokuva.
Kirjeitä peloista, nautinnosta, hämmennyksestä, kiitollisuudesta
Kuva vulvasta. Käsi, joka hyväilee. Naisen keskivartalo.
Näyttelyssä on kuusi kuvaa, joista kahdessa nähdään rinnat: yksi kuva on naisen rinnoista, toinen transmiehen poistattamista rinnoista.
Kuviin osallistuneet naiset ja transmies ovat läsnäolollaan muokanneet projektia erilaiseksi. Aluksi oli tarkoitus tehdä näyttely vaginoiden kuvista.
– Kuvattavien kanssa keskustellessani päädyin siihen, että kuvattavien ääni tulee hienommin, selkeämmin ja aidoimmin esille näissä kirjeissä. Näyttelyn pääteos ovat nämä kirjeet, ja muutamat valokuvat, joita siellä on, toimivat visuaalisina ärsykkeinä mielikuvitukselle.
"Mieheni ovat tuominneet sinut milloin liian vähäisestä kokemuksesta, milloin liiallisesta kokemuksesta. En kuitenkaan osaa ajatella sinun olevan sen enempää likainen kuin puhdas.
En pidä ajatuksesta, että olisit jotenkin tuhma, se on mielestäni lapsellista, ja kertoo jonkinasteisesta seksuaalisesta estyneisyydestä."
– Lainaus kirjeestä vaginalle
Osallistujien kirjoittamat kirjeet ovat pohjana kaikille kuville. Koutaniemen mukaan kirjeissä nähdään rikas ja laaja kirjo naiseutta – ja miehuutta.
– On kirjeitä peloista, onnesta, nautinnosta, hämmennyksestä, kiitollisuudesta. häpeästä, hyväksikäytöstä, traumoista ja tietyistä humoristisista hetkistä: joku on hukannut vaginaansa kondomin tai tamponin ja viettänyt päivän sitä etsien. Tai sitten on ollut hyvin rankkoja tarinoita siitä, miten seksuaalitrauma vaikuttaa koko naisen psyykeeseen ja omakuvaan, Koutaniemi sanoo.
– Yksi nainen kertoo suhteen sisäisistä raiskauksista. Muutamalla on ollut raiskausyrityksiä. Moni on puhunut myös seksistä, orgasmeista ja nautinnosta, oman vulvansa ulkonäöstä ja miten on suhtautunut siihen elämän eri aikoina.
Koutaniemeä kosketti henkilökohtaisesti projektiin osallistuvan transmiehen kirje.
– Sukupuolenkorjaus on asia, mistä mediassa puhutaan harvoin. Yhdistämme suoraviivaisesti vaginan naisihmiseen. Kirje on näyttelyssä muistuttamassa siitä, ettei ole olemassa normaalia vaginan kantajaa tai omistajaa, eikä itse sukupuolielin määritä vielä kenenkään sukupuoli-identiteettiä tai seksuaalisuutta.