Kahdeksan lapsen äiti Cori Salchert ja hänen miehensä avasivat kotinsa ja sydämensä vauvoille, joilla on elämää rajoittava tai parantumaton sairaus.
Naisen mukaan vauvat tulevat perheistä, joiden on vaikea käsitellä sitä, millaisina heidän lapsensa ovat syntyneet. Nämä vanhemmat eivät kestä olla seuraamassa, kun heidän vauvansa menehtyvät. Yhdysvaltalainen Salchert jakaa tarinansa ja avaa tekojensa taustoja Today-sivustolla.
– Tarinamme on surullinen, mutta jos sen näkee vain sellaisena, se tärkein eli ilo jää huomaamatta.
Nainen työskenteli vuosia hoitajana ja törmäsi uransa aikana kaikenlaisiin potilaisiin. Häntä kiinnostivat eniten vastasyntyneiden osasto ja siellä työskentely. Hän huomasi, että yhä useampi nainen lähti sairaalasta pois tyhjin käsin: vastasyntynyt oli joko kuollut kohtuun tai pian syntymän jälkeen.
Salchert halusi tehdä tällaisista sairaalakokemuksista naisille vähemmän traumaattisia. Ei niin, että korjaisi sen, mikä on rikki. Vaan huolehtimalla heistä sen sijaan, että juoksisi ulos huoneesta, koska heidän surunsa teki olon epämukavaksi.
Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä.
Myöhemmin Salchert myös perusti järjestön, joka toimii tukiverkostona perheille, jotka ovat menettäneet vauvansa.
Perhe aloitti adoptoimisen vuonna 2012. Sitä ennen Salchert sairastui itse autoimmuunisairauteen. Hän joutui vuodepotilaaksi, eikä pystynyt käymään töissä. Hänet leikattiin monta kertaa.
Perheeltä kysyttiin, haluaisivatko he ottaa hoitoon kaksiviikkoisen tyttövauvan, jolla ei ollut edes nimeä ja josta kukaan ei pitänyt huolta.
Pienen tytön ennuste oli synkkä: hän oli syntynyt ilman oikeaa ja vasenta aivopuoliskoa, ja lääkärit sanoivat, ettei tytöllä ollut mitään toivoa. Kerrottiin, ettei tyttö näe tai kuule mitään.
Yhtäkkiä tyttövauva oli nuorin yhdeksästä sisaruksesta. Hänet otettiin kaikkialle mukaan. Tyttö sai kokea, millaista on olla osa perhettä.
Tyttövauvalle valittiin nimeksi Emmalynn, ja hän eli 50 päivää ennen kuin menehtyi adoptioäitinsä syliin eräänä iltana. Ennen nukkumaanmenoa perheenjäsenet pussasivat häntä hellästi poskelle. Äiti lauloi vauvalle, kunnes huomasi, ettei tyttö enää hengitä.
– Hän ei kärsinyt, hänellä ei ollut kipuja, eikä hän ainakaan ollut yksin.
Emmalynn jätti jälkensä perheeseen. He surivat syvästi, mutta halusivat auttaa myös muita vauvoja.
Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä.
He adoptoivat neljäkuisen Charlien vuonna 2014. Poikavauvalla on aivovamma, jonka kanssa lapset elävät yleensä alle kaksi vuotta. Hänen täytyy olla koko ajan kytkettynä letkuihin, ja häntä on jouduttu elvyttämään vuoden aikana ainakin kymmenen kertaa.
– Teemme kaikkemme, että Charlie tuntisi olonsa rakastetuksi ja otamme hänet mukaan kaikkiin seikkailuihin, mihin vain voimme.
He hankkivat isommat sängyn, johon he mahtuvat Charlien ja häntä hengissä pitävien laitteiden kanssa käpertymään.
– On lahja olla osa näiden vauvojen elämää, lieventää heidän kärsimyksiään, hoivata ja rakastaa heitä, vaikka he eivät hymyilisikään takaisin, Salchert kertoo.
Jos kuva ei näy, voit katsoa sen täältä.
Lähde: Today.com
Mitä on rakkaus? Suomalaislapset kertovat videolla:
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.