Onko avioero myös pariterapian loppu? Ei välttämättä

Avioero herättää monenlaisia tunteita, joista kenties yleisin on suru. Miksi kaiken piti päättyä, miksei liitto kestänyt?

Surulla on kuitenkin merkityksensä: sen avulla jäsennät ajatuksiasi, tunteitasi ja tavoitteitasi.

Pariterapiaa voidaan jatkaa

Suhdetta ei voi pelastaa yksin. Vaikka ero olisi vain toisen osapuolen toive, ei suhteen pelastamiseen tähtäävää toimintaa kannata jatkaa, kun avioero pannaan vireille.

Pariterapiaa voidaan kuitenkin jatkaa siinä tapauksessa, että pari haluaa oppia hyödyntämään omia voimavarojaan erotilanteessa, tai kumppanit haluavat keskustella erosta ja kertoa tunteistaan samalla toisiaan kunnioittaen. Terapeutin kanssa voi myös keskustella käytännön asioista.

Jos käytte yksilötapaamisissa erikseen, sinun ei tarvitse kertoa kumppanillesi, mistä olet terapeutille puhunut. Yksilöterapiaa ei saa käyttää aseena toista vastaan. On raukkamaista esimerkiksi luoda mielikuvaa siitä, että terapeutti on sanonut juuri sinun olevan oikeassa tai todennut, että sinä varmasti "voitat" tässä erossa.

Eron jälkeen voitte edelleen käydä vanhemmuusterapiassa; se on kuin pariterapiaa, mutta keskittyy yhteiseen vanhemmuuteen, kommunikointiin ja luottamuksen parantamiseen.

Kosto vie vie aikasi ja rahasi

Ero voi aiheuttaa myös vihan tunteita. Viha kuitenkin haittaa päätösten tekemistä ja rauhanomaiseen eroon pääsemistä, sillä vihaisena ihminen tekee usein jyrkkiä, harkitsemattomia ja kapea-alaisia päätöksiä.

Vaikka tuntisit halua rankaista kumppaniasi kaikesta, mieti tätä: rankaiseminen onnistuu todennäköisesti vain tuomioistuimen kautta. Se vie aikasi ja rahasi, lisäksi aiheutat tuskaa paitsi itsellesi, myös lapsillesi. Sitäkö todella haluat? Olisiko kuitenkin niin, että koet eron aiheuttamaa tuskaa ja menetystä, joka sinun pitäisi kohdata ja käsitellä kostamisen sijaan?

Erosurusta toipumisessa auttaa uusien näkökulmien löytäminen. Pohdi erotessasi esimerkiksi, mitä hyvää liittoonne liittyi ennen surua ja tuskaa? Entä missä haluaisit olla vuoden kuluttua? Olisi tärkeää ajatella ihanan menneen lisäksi myös tulevaa ja sitä, mikä kaunis ja kallisarvoinen siellä odottaa.

Lähde: Helinä Häkkäläinen-Nyholm ja Jan-Olof Nyholm: 130 kysymystä avioerosta, readme.fi 2015