Rahan keräily kiinnostaa meistä jokaista hieman. Kukapa ei olisi joskus laittanut talteen erikoista kahden euron kolikkoa?
Tänään liikkeelle lasketut Suomen Rahapajan Jean Sibelius -erikoiskolikot päätyvät kuukauden parin sisällä tavallisen kierron yhteydessä meidän suomalaisten taskuihin.
Suomen Rahapaja on lyönyt miljoona erikoiskolikkoa, joista 11 000 kappaletta on erikoisempia, peilikiiltolaatuisia kolikoita. Nämä myydään erikseen ja ovat tarkoitettu enemmän keräilijöille tai lahjaksi kuin tavallisessa kulutuksessa olevat Sibelius-erikoiskolikot.
Suomen Numismaattinen Yhdistys ry:n hallituksen jäsen Marko Salonen kertoo, että erikoiskolikon peilikiiltolaadulla, eli proof-laadulla on vaikutusta kolikon hintaan.
– Tosin en pysty arvioimaan uuden kolikon hintaa. Se hinta muodostuu jälkeenpäin jälkimarkkinoilla, kuten huutokaupassa, sen mukaan mitä ihmiset haluavat maksaa, Salonen kertoo.
– Näistä on hyvä hankkia tietoa ennen kuin niitä ostaa. Eli katsoo katalogeista ja muista kuinka paljon niissä on painosmääriä ja minkälainen arvo niillä on. Sitten on myöskin tärkeätä rahoissa, että millaisessa kunnossa ne ovat. Jos ne ovat olleet pitkään kierrossa, niin ne ovat kuluneet. Voi olla, että niillä ei ole silloin keräilyarvoa, Salonen vinkkaa.
Salosen mukaan tämä koskee uusia rahoja, joilla liikenteessä olleina ja kuluneina ei ehkä ole enää keräilyarvoa.
– On myös erittäin paljon rahoja joilla ei ole muodostunut keräilyarvoa hyväkuntoisinakaan, muistuttaa Salonen.
Vanhoilla rahoilla on keräilyarvoa pääsääntöisesti myös hieman kuluneinakin. Hyväkuntoinen vanha raha on kuitenkin aina arvokkaampi kuin sama kulunut raha.
Voiko erikoiskolikoita olla liikaa?
Salosen mukaan kahden euron erikoiskolikoita voi olla yksinkertaisesti liikkeellä myös liikaa. Suomessa ja myös muissa euromaissa on julkaistu kahden euron erikoiskolikoita vuodesta 2004 lähtien.
– Jälkimarkkinoilla vaikuttavat kysyntä ja tarjonta. Se, kuinka paljon niitä on tullut, kuinka paljon erilaisia juhlarahoja on tehty. Jos tarjonta on huomattavan suuri, niin kyllä sillä voi olla sellainen inflatorinen vaikutus sen arvoon.
Salonen korostaa, että rahoista kiinnostuneella keräilijällä ja tavallisellakin ostajalla tulisi olla tietoa siitä, mitä kerää.
– Se on tärkeää, koska näin ei maksa ostaessaan rahoista liikaa tai kerää sellaisia rahoja, jotka voi myydä eteenpäin vain huomattavalla tappiolla niiden hankintahintaan nähden.
Kahden euron erikoiskolikon lisäksi tänään Suomen Rahapaja julkaisi myös Jean Sibelius juhlarahat. Juhlarahoista hopeisia on lyöty 10 000 ja kultaisia 5000 kappaletta.
Vanhat rahat kiinnostavat
Pääasiassa Suomessa keräillään vanhoja rahoja.
– Pääasiassa rahakeräilijät keräävät vanhempia rahoja, käyttörahoja, jotka ovat olleet liikenteessä. On myös niitä, jotka keräävät juhlarahoja ja erikoisrahoja, näitä eurorahoja. Heitä saattaa kiinnostaa tietty aihe, esimerkiksi Sibeliuksen suhteen musiikki.
Suomalaisia keräilijöitä kiinnostavat suomalaisten kolikkojen lisäksi myös ruotsalaiset ja venäläiset rahat. Suomi kun on ollut osa kumpaakin maata. Lisäksi Suomessa kerätään Salosen mukaan mitaleja, antiikin rahoja, kunniamerkkejä, poletteja ja erilaisia tilapäisiä maksuvälineitä.
Eurorahat ovat lisänneet keräilykiinnostusta, ja Salosen mukaan Suomessa löytyy myös joukko, joka kerää eurorahoja.
– On tietty keräilijäkunta, joka kerää eurorahoja. Se joukko on tosin pienempi joukko. Pääsääntöisesti ne kohteet, jotka meillä menee huutokauppaan, ovat vanhempia käyttörahoja, historiallisia rahoja, jotka ovat olleet liikenteessä pidemmän aikaa, Salonen kuvailee.
Suomen Numismaattinen Yhdistys ry:hyn kuuluu 1600 jäsentä. Yhdistys järjestää vuosittain huutokauppoja ja julkaisee muun muassa keräilijäoppaita. Uusimman keräilijänoppaan yhdistys julkaisee tänä vuonna.