Amos Rex museossa avautuu perjantaina surrealismin johtohahmona pidetyn belgialaisen taidemaalari René Magritten Elämänviiva-näyttely.
Magritte-komitean jäsenen, taidehistorioitsija Julie Waseigen mukaan näyttely pohjautuu luentoon, jossa hän tämän ainoan kerran vuonna 1938 kertoi maalaustyylinsä sisällöstä.
Hänen tunnetuimmissa maalauksissaan esiintyy arkisia asioita kuten piippuja, knaleja ja pilviä, mutta todellisuus on teoksissa toisenlainen – nenä kääntyy piipuksi ja omena valtaa huoneen.
La-Chambre_Découte_1958-1024x847
Magritten maalausten tulkitaan usein kuvaavan unimaailmaa.
Magritte-komitean jäsenen, taidehistorioitsijan Julie Waseigen mukaan maalaukset eivät ole unimaalauksia vaan tosielämää, joka on esitetty mystisellä tavalla.
– Näyttää, että mies nukkuu ja näkee unta näistä esineistä. Nämä esineet ovat olemassa, vaikka nukumme, perustelee Waseige.
Magritte maalasi visuaalisia yllätyksiä yhdistelemällä arkisia asioita. Surrealismi vapautti meidät näkemään, mitä haluamme nähdä.
Reilu 50 vuotta sitten kuolleen Magritten teoksilla on tärkeä sanoma nykyihmiselle, pohtii Waseige.
– Sana-teossarjassaan hän on sanonut, että emme voi luottaa sanoihin. Jos katsot tätä työtä, siinä sanotaan, että tämä ei ole piippu. Sanat eivät auta meitä ymmärtämään, mikä se on. On sanoja, mitä käytämme, mutta se ei ole koko todellisuus.
"Maalaukset ovat peilejä"
Amos Rexissä on esillä Magritten teoksia varhaisista abstrakteista töistä 1960-luvun kypsään surrealimiin. 
Magritte-komitean jäsen, korsevaattori, Mia Vandekerckhoveke neuvoo, miten tauluja tulisi katsoa.
– Magritte antoi meille peilin. Minä näen maalaukset peileinä. Kun
katsot niitä se mitä näet, riippuu henkisestä kapasiteetista, mitä
kirjoja olet lukenut. Jokin muistuttaa sinua ja saat taululle oman persoonallisen merkityksen.
Margitte yritti ratkaista surrealististen maalausten avulla ihmiseen liittyvän arvoituksen.
– En usko, että hän teki sen. Enkä usko, että
kukaan pystyy siihen, uskoo Vandekerckhoveke.