Viime päivinä on puhuttu jälleen paljon suomalaisen teollisuuden kilpailukyvystä. Kaipolan paperitehtaan sulkeminen on kuumentanut tunteita ja Teknologiateollisuus on varoittanut, että yrityksillä ei ole koronan aikana varaa sovittuihin palkankorotuksiin. Onko Suomessa liian kallista pitää teollisuuden työpaikkoja ja mikä täällä maksaa?
Metsäteollisuuden puheenjohtaja Timo Jaatinen nosti Kaipolan tehtaan sulkemisen jälkeen esille sähkön ja dieselin kovat kustannukset Suomessa. Energian ja logistiikan kustannukset vaikuttavat suoraan siihen, miten kallista teollisuuden pitäminen Suomessa on.
Teollisuusalojen Pöyryltä tilaaman raportin mukaan Suomi näyttäisi kuitenkin olevan sähkökustannuksissa hyvin pitkälti keskikastia. Samasta raportista käy myös ilmi, että dieselin hinta on Suomessa halvempaa kuin esimerkiksi Ruotsissa.
Sähkön hinta Suomessa on kilpailijamaiden keskikastia.
Missä kilpailukykyongelmat sitten piilevät ja kuinka merkittävä asia työn hinta Suomen menestymiselle on?
Palkkahaitari suuri
Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Minna Helle sanoo Viiden jälkeen -ohjelmassa, että menestykseen vaikuttavat tekijät ovat moninaisia, ja työn hinta on yksi tärkeä niistä.
– Olennaista on, että työvoimakustannukset eivät nousisi kilpailijamaita nopeammin, tiivistää Helle.
– Tottakai se on tekijä, komppaa Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto.
Hän muistuttaa, että eri alojen palkkahaitari on suuri.
– Joillain aloilla työn hinta voi olla aika pienikin, joillain aloilla isompi. Tämä on hyvä ymmärtää, kun puhutaan työn hinnasta. Meillä Teollisuusliitossa on yhä ihmisiä, jotka tekevät töitä kymmenen tai yhdentoista euron tuntipalkalla ja sitten on ihmisiä, joiden palkka on isompi.
– Nyt ne ihmiset, jotka saavat pientä, 2500 euron kuukausipalkkaa, miettivät, että meidänkö palkat tässä Suomen kilpailukyvyn ongelmana on, Aalto sanoo.
Paikallinen sopiminen ratkaisun avain?
Helle peräänkuuluttaa paikallista sopimista ratkaisuna asiaan.
– Yritykset ovat hyvin eri tilanteessa. Yritysten väliset erot ovat koronakriisin myötä kasvussa.
Helle sanoo, että tilanne saattaa näkyä helmikuussa, kun ennalta sovitut teknologiateollisuuden kahden prosentin yleispalkankorotuksen olisi aika astua voimaan.
– Se toteutuu vain, jos ei paikallisesti muuta sovita.
Aallon mukaan korotuksista on pidettävä kiinni taloudellisesti menestyvissä yrityksissä.
– On siihen varaa varsinkin niissä yrityksissä, joilla menee erityisen hyvin. Ja niissä joissa ei mene niin hyvin, niin paikallisia neuvotteluita varmaan käydään. Meidän ohjeethan ja koko sopimus lähtee siitä, että paikallisesti palkoista voidaan sopia mitä vaan.
Sekä Riku Aalto että Minna Helle pitävät jo pitkään käytössä ollutta paikallista sopimista myös korona-ajan toimivana välineenä. Katso koko Viiden jälkeen -ohjelman osio jutun alusta löytyvältä videolta.