Presidentti Donald Trumpin ulkopolitiikan linjaa on neljän virassaolokuukauden jälkeen hankala hahmottaa. Trumpin pian alkavaa ensimmäistä ulkomaanmatkaa Lähi-itään ja Eurooppaan odotetaankin jonkinlaisen epätietoisuuden vallassa.
Atlantic Councilin veteraanitutkijan Robert Nurickin mukaan mitä enemmän Trumpin tekemisiä ja sanomisia seuraa, sitä ilmeisemmäksi käy, ettei tämä harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta juuri välitä ulkopolitiikasta.
– En rehellisesti sanottuna tiedä, mitä hän tekisi, jos puhkeaisi todella vakava kriisin, Nurick sanoi Ulkopoliittisen instituutin seminaarissa maanantaina.
Council on Foreign Relations -tutkimuslaitoksen James M. Lindsayn mukaan on ilmiselvää, että ulkopolitiikan tekemisen tapa on muuttunut. Politiikan sisällön suhteen ei sen sijaan voi vielä sanoa, onko Trump rakennustermein purku- vai remonttihommissa.
Oman mausteensa tilanteeseen tuo se, ettei valtavaa määrää ulkoministeriön virkoja ole edelleenkään täytetty.
Vähemmän, ei enemmän
Toisin kuin edeltäjänsä, Trump ei halua tehdä ulkopolitiikassa enemmän – vaan vähemmän, Lindsay sanoo. Yhdysvalloissa kongressi on monesti yrittänyt estää presidenttien ulkopoliittisia aloitteita, mutta aloitteellisuuden puuttumista sen onkin vaikeampi kontrolloida. Esimerkin tarjoaa Barack Obama, jota yritettiin turhaan saada aktiivisemmaksi toimijaksi Syyriassa.
Halutessaan Trumpilla, kuten Yhdysvaltain presidenteillä yleensä, olisi ulkopolitiikassa jo perustuslain puolesta paljon toiminatavapauksia. Jos ulkopolitiikasta syntyy erimielisyyttä kongressin kanssa, presidentti yleensä vie silloinkin lopulta voiton.
Presidentin liikkumatilaa lisää omalta osaltaan myös se, etteivät amerikkalaiset ole kiinnostuneita ulkopolitiikasta.
– Ulkopolitiikka merkitsee suhteellisen vähän äänestäjille, mutta äänestäjien valinnalla (presidentiksi) voi olla suuri merkitys Yhdysvaltain ulkopolitiikalle, Lindsay kuvaa paradoksia.
Ongelmia EU:n kanssa?
Trump matkustaa ensi viikonvaihteessa Saudi-Arabiaan ja Israeliin sekä sen jälkeen Eurooppaan, missä ovat ohjelmassa muun muassa Naton ja G7-maiden huippukokoukset. Daniel Hamilton Johns Hopkins -yliopistosta arvioi kokousten sujuvan ilman suuria ongelmia tai tuloksia. Eniten ristiriitoihin on ehkä aineksia Trumpin ja EU:n johtajien tapaamisessa Brysselissä.
– En ole varma, miten Trumpin tapaaminen (komission puheenjohtajan Jean-Claude) Junckerin ja (Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Donald) Tuskin kanssa sujuu, siitä olen huolissani, Hamilton sanoo.
Venäjän suhteen Trumpin hallinnolla ei näytä oleva mitään selkeää strategiaa eikä maa ole Yhdysvaltain nykyhallinnolle erityinen prioriteetti, Hamilton arvioi.