Opiskelija Maisa, 25, asuu Helsingin kalleimmalla asuinalueella – salaisuus on 17 asukkaan kommuuni, jossa "arki ei voi pyöriä vain oman itsensä ympärillä"

Kruununhaassa hulppeassa jugend -tyyliä edustavan kerrostalon toisessa kerroksessa sijaitsee epätavallinen asunto, jonka asukkaat ovat päätoimisia opiskelijoita. Kadulle avautuvasta portista käveltäessä sisään sisäpihalle avautuu pihlajapuiden sävyttämä näkymä.

Vastassa on Maisa Säämäki, 25-vuotias sairaanhoitajaopiskelija ja yksi ylioppilaskoti Lestiksen 17 asukkaasta. 

Säämäen asunto sijaitsee rakennuksen toisessa kerroksessa. Pitkän käytävän varrella ovat kahdeksan asukkaan huoneet, loput asukkaista asuvat yläkerrassa olevassa toisessa huoneistossa.

Ylioppilaskodin 17 asukkaalla on jokaisella käytössään oma huone, jonka lisäksi asuntoon kuuluva yhteiset tilat, keittiö ja olohuone. Vuokrat ovat opiskelijabudjetille sopivia eli hyvin huokeita, 260 eurosta 340 euroon.

– Vuonna 1941 perustettu ylioppilaskoti on alkujaan tarkoitettu teologian opiskelijoille, mutta esimerkiksi nykyisistä asukkaista kukaan ei opiskele teologiaa, Säämäki kertoo.

Ylioppilaskotiin tullaan monista eri taustoista, ja asukkaiden välillä voi olla kymmenenkin vuoden ikäero.

– Suurin osa yhteisön asukkaista on opiskelijoita ja samassa elämäntilanteessa. Olen viihtynyt kommuunissa hyvin,  on mukavaa, että täällä on eri alojen opiskelijoita, Säämäki toteaa.

Yhteisöasuminen kiinnostaa

Tilastokeskuksen mukaisesti vuonna 2021 yksinasuminen oli Suomessa yleisin asumismuoto.

Covid-19 – pandemian myötä kuitenkin kiinnostus yhteisömuotoiseen asumiseen on ollut koholla, ja yksinasumisen kasvun todetaan hidastuneen Tilastokeskuksen raportin mukaan.

Säämäki toteaa näkevänsä eron elämänlaadussa yksinasumisen ja yhteisöasumisen välillä.

– Asuessani pandemian alkuaikoina yksin kaipasin osaksi yhteisöä. Vuoden 2020 syksyllä päätin muuttaa ylioppilaskotiin. Suomessa on paljon yksinäisyyttä, varsinkin pandemian jäljiltä. Koen, että yhteisöasuminen on iso mahdollisuus, jos yhteisöasumiselle vain tehdään tarpeeksi selvät ja sitovat pelisäännöt.

Pandemia on asettanut kuitenkin myös rajoitteita yhteisöasumiseen. Kontaktien vähentämisen lisäksi yhteisön sisäisesti on huolehdittu paremmasta hygieniasta ja Covid-19 -tartunnan ilmetessä jouduttu eristäytymään omaan huoneeseen.

Kommuunista on ollut apua Säämäen mukaisesti myös sairastapauksissa.

– Kun joku asukkaista on sairastunut, ovat muut olleet apuna ja hoitaneet esimerkiksi kauppareissuja. 

Yhteisasumisella monia hyötyjä

Säämäen mukaan yhteisöasumisessa parasta ovat yhteisöllisyys ja sosiaalisuus.

– Ylioppilaskodissa pääsee tutustumaan monenlaisten ihmisten kanssa, eikä kuplautuminen vain omien alojen opiskelijoiden kanssa ole täällä mahdollista.

Yhteisön vahva poikkitieteellisyys ja monimuotoisuus lisäävät Säämäen mukaan innokkuutta osallistua yhteisön yhteisiin tapahtumiin, illanviettoihin ja retkiin. Yhteisöasuminen on myös halvempaa, eikä jokaisen asukkaan tarvitse hankkia erikseen erilaisia kodinkoneita, kun käytössä ovat yhteiset.

Yhteisöasumisessa on Säämäen mukaan myös ekologinen puoli, sillä tavaroita voi lainata kämppiksiltä, eikä uusia tavaroita tarvitse ostaa niin usein.

Huonoina puolina Säämäki nostaa esiin esimerkiksi asukkaiden erilaiset vuorokausirytmit, jotka voivat aiheuttaa myös vastakkainasetteluja.

Säämäki kertoo yhteisöasumisen vaikuttaneensa omaan arkeensa merkittävästi.

– Oma arki ei voi pyöriä vain oman itsensä ympärillä ja arjessa täytyy aktiivisesti huomioida myös muiden tarpeita. Se on opettanut paljon joustavuutta, Säämäki toteaa.

Kirjoittaja on osallistunut Helsingin yliopiston avoimen yliopiston ja MTV Uutisten Journalismi ammattina -kurssille. Artikkeli on osa kurssin lopputyötä.