Luulajan rautatieasemalla oli keskiviikkona aamupäivällä ruuhkaa. Juna oli tuonnut noin tuntia aiemmin Etelä-Ruotsista arviolta 250 turvapaikanhakijaa.
Asemalta tulijat ostivat lipun bussikyytiin kohti Torniota. Poliisi ja viranomaiset ohjasivat saapuneet tulijat pääsääntöisesti yhteen rykelmään asemalaiturille.
Ensimmäinen linja-auto oli täyttynyt nopeasti ja lähtenyt alle puoli tuntia junan saapumisesta kohti Suomen ja Ruotsin rajaa.
Linja-autoja saapui paikalle sitä mukaan kun niitä saatiin täytettyä. Reilussa tunnissa asemalta oli lähtenyt viisi tai kuusi täyttä bussia.
"Miksi ihmiset eivät voi puhua meille?"
Asemalle jäi kuitenkin noin 30 ulkomaalaista ihmistä. Monen päämääränä näytti olevan Suomen sijasta Tukholma.
Ihmettelin, miksi tulijat olivat tulleet näin pohjoiseen, kun kaikki paikalle jääneet tuntuvat pyrkivän Tukholmaan.
Löysin lopulta varsin hyvin englantia puhuvan, Bagdadista kotoisin olevan ja Abuksi esittäytyvän nuoren miehen, joka kertoi palanneensa tänään Suomesta.
– Olin ensin Turussa, Helsingissä ja sitten Kajaanissa.
0:52
Abun mukaan ihmiset eivät olleet Suomessa ystävällisiä.
– Pakolaisista ei tykätä Suomessa. Tänäänkin kun kysyin matkakeskuksessa eräältä suomalaiselta naiselta kelloa, niin hän käänsi nopeasti päänsä ja siirtyi muutaman askeleen kauemmaksi. Miksi ihmiset eivät voi puhua meille normaalisti? Abu kysyy odottaen vastausta.
Yritän kertoa, että Suomessa ei ole totuttu näin suureen määrään ulkomailta tulevia ihmisiä. Abu sanoo ymmärtävänsä, mutta päättäneen kuitenkin lähteä takaisin Ruotsiin ja kohti Tukholmaa.
Kaunis maa
Hän kertoo, että irakilaisten keskuudessa sosiaalisessa mediassa liikkuu paljon tietoja Suomesta.
– Kuulin, että Suomi on kaunis maa, jossa ymmärretään Irakista tulleita. Se tuntui todella hyvältä, Abu kertoo
Nyt oltuaan jonkin aikaa Suomessa hän uskoo Tukholmassa asioiden olevan paremmin ja ihmisten olevan ystävällisempiä.
"Pelkäsin henkeni puolesta"
Abu ei halua vastata kysyyksiin kädessäni olevalle videokameralle, vaikka yritän asiaa hänelle muutamaankin kertaan ehdottaa.
Hän sanoo kuitenkin, että voin ottaa kuvan esimerkiksi hänen kämmenestään, jonka luoti on lävistänyt.
Irakista tullut Abu esitteli luodin lävistämää kättään.
Käden toisella puolella näkyy ommelten jälki kohdassa, josta luoti tuli ulos.
Kysyn, kuinka paha tilanne Irakissa oikeasti on. Abu kertoo, että uskonnot taistelevat keskenään ja muun muassa shiioja vainotaan kaikkialla.
– Kaikki puhuvat Isisistä, mutta todellisuudessa Irakissa maanmiehemme tappavat shiioja.
Abun mukaan tilanne on oikeasti paha, eikä hän ilman kuolemanpelkoa olisi kotimaastaan lähtenytkään.
Abu tarjoutuu näyttämään vakuudeksi myös toisen luodin aiheuttaman vamman paitansa ja takkinsa alta. Sanon, että ei tarvitse, uskon kyllä.
Lopulta Abu jää asemalle odottamaan kaverinsa kanssa etelään lähtevää junaa. Ennen kuin noin viisikymmentä päivää kestänyt matka jatkuu kohti Tukholmaa, joutuu Abu katselemaan kuinka toisesta suunnasta tuleva juna tuo jälleen satoja uusia maamiehiä, jotka ovat vasta matkalla “kauniiseen Suomeen”.