Otkesin tutkinta paljasti vaarallisen totuuden Espoossa romahtaneen kävelysillan kestävyydestä

Otkesin mukaan silta oli kooltaan 7,7 kertaa 3,1 metriä ja se oli rakennettu rakennustelineosista. 

Kyseessä ei ollut telinevalmistajan tyyppiratkaisu, joka olisi ollut valmiiksi suunniteltu ja laskettu. Sillassa oli myös käytetty eri valmistajien osia. 

Otkes sanoo, että sillalle olisi pitänyt tehdä rakennelaskelmat, mutta sellaisia ei tehty. 

Sillan heikoimmat osat olivat poikittaispalkkien päiden kiinnitysosat. Osat taipuivat auki, jolloin poikittaispalkit, telinetasot ja vanerilevyt putosivat alas. 

Vauriota edisti se, että kiinnitysosissa ei ollut lukituspultteja. Osat tukeutuivat pitkittäispalkin pyöreään alaosaan, vaikka valmistajan ohjeistama kiinnityskohta olisi ollut suorakaiteen muotoinen yläosa.

Alustavan tarkastelun perusteella myös 7,7 metrin pituiset pitkittäispalkit olivat heikot. Vaikka kuorma olisi jakautunut niille tasaisesti, ne olisivat laskennallisesti kantaneet tämän kokoisella sillalla enintään 150 kiloa neliötä - kuorman.

Poikittaispalkkien liitososien kantavuus oli tätäkin vähemmän, minkä vuoksi vaurio alkoi niistä. Myös poikittaispalkkien kantokyky oli puutteellinen.

Niiden kantokyky sillan rakenteessa oli noin 170 kiloa neliötä kohden. Telinetasojen suurin laskennallinen kantokyky oli 300 kiloa neliötä kohden.

Sillat suunnitellaan tyypillisesti käyttäen EN-standardeja, jotka vaativat kuormankantokyvyksi 500 kg/m². Silta ei täyttänyt tätä vaatimusta. 

Kuka valvoo ja on vastuussa?

Sillassa oli Otkesin tutkinnan perusteella EN-standardien sijaan toimittu telinerakentamisen periaatteita mukaillen. Silta tarkastettiin telinealan toimintamallien mukaisesti viikoittain ja siihen oli kiinnitetty telinekortiksi kutsuttu kyltti. Telinekortin mukaan sillan kuormankantokyky olisi ollut 250 kg/m², mutta silta sortui paljon pienemmällä kuormalla.

Noin 23 neliömetrin kokoisella sillalla oli sortuman aikaan 23 oppilasta ja yksi opettaja. Jos sillalla olleen henkilön keskimääräiseksi painoksi lasketaan 55 kg, sillalla olleista henkilöistä aiheutui vain noin 50–60 kg/m² tungoskuorma. Rakenteita kuormitti myös sillan omapaino.

– Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sillan pitkittäispalkit, poikittaispalkit ja erityisesti poikittaispalkkien liitososat olivat selvästi liian heikot. Lisäksi sillan kokonaisstabiliteetti oli puutteellinen, koska sillasta puuttui pultteja ja eri suuntaisia jäykisteitä, kertoo tutkinnanjohtaja Kai Valonen.

Siltaan ei kohdistunut viranomaisvalvontaa, joten sillan rakenteellinen tarkastelu jäi tilaajan ja telinetoimittajan varaan. Rakennelaskelmia ei tehty. 

Onnettomuustutkintakeskuksen on ilmoitettava asianomaiselle viranomaiselle, jos turvallisuustutkinnan aikana havaitaan vikoja tai puutteita, jotka viranomaisen on uusien onnettomuuksien estämiseksi kiireellisesti korjattava. 

Tässä tapauksessa ei ole tunnistettavissa viranomaista, jolle ilmoitus voitaisiin osoittaa.

– Se, että kuntien silloista vastaavaa viranomaistahoa ei ole pystytty selvitystyössä tunnistamaan, on itsessään huolestuttavaa. Kuntien tilapäiset ja jopa pysyvät sillat näyttäisivät yleensä jäävän viranomaisvalvonnan ulkopuolelle. 

– Onnettomuustutkintakeskuksella ei ole tiedossa, kuinka paljon Suomessa on telineosista rakennettuja siltoja. Kehottaisin kuitenkin erityisesti kuntia tarkastamaan, onko niiden alueella olevissa silloissa vastaavanlaisia puutteita kuin Espoon turmasillassa, toteaa tutkinnanjohtaja Valonen.

Tutkinta jatkuu ja sen tuotoksena syntyy vielä tutkintaselostus suosituksineen. Se valmistuu arviolta tämän vuoden lopussa.