Paljastuksia 1970-luvun politiikasta: Suomi oli KGB:n ja CIA:n temmellyskenttä

Heikki Urmas pitää muistelmateoksestaan kirvonnutta keskustelua verrattain asiallisena. Kauppatieteen tohtori seisoo vankasti kohahduttavien väitteidensä takana.

Heikki Urmas tiesi valmistautua siihen, että muistelmateos Raadolliset toverit ja vallan väärinkäyttäjät herättäisi keskustelua. 1970-luvulla työmarkkinapolitiikkaa käsittelevää väitöskirjaa pakertaessaan mies ei kuitenkaan osannut aavistaa, mitä tuleman piti.

− Kun lähdin tekemään väitöskirjaa, en tajunnut, että ajaudun poliittisen juonittelun keskipiiriin, Urmas sanoo.

Viime syksynä julkaistu muistelmateos sisältää hätkähdyttäviä väitteitä Suomen politiikan sisäpiiristä. Kirjan keskeisiä lähteitä ovat työmarkkinajohtaja Päiviö Hetemäki, Ety-pääministeri ja valtakunnansovittelija Keijo Liinamaa sekä kaksi SAJ-ammattijärjestön johtomiestä, Jaakko Rantanen ja Olavi Järvelä − kaikki tätä nykyä edesmenneitä.

Viimeisen keskustelun Urmas kävi Hetemäen kanssa.

− Hetemäki soitti ja kysyi, jos voin varata kolme tuntia aikaa. Hän kertasi kaikki kahden ja puolen vuoden aikana käydyt keskustelumme. Hän toivoi, että kerron kaiken Suomen kansalle sopivana ajankohtana.

KGB:n salaiset kumppanit

Urmas kirjoittaa teoksessaan, että 40-, 50-, 60- ja 70-luvuilla Suomi oli KGB:n ja CIA:n temmellyskenttänä. Hän liittää kaksi politiikan johtohahmoa, Kalevi Sorsan ja Mauno Koiviston, voimakkaasti KGB:hen.

Urmaksen lähteiden mukaan KGB järjesti Kalevi Sorsan SDP:n puoluesihteeriksi Turun puoluekokouksessa vuonna 1969.

− Kun suurlähettiläs Pekka Korvenheimo tuli kirjan julkaisutilaisuuteen, hän sanoi, ettei KGB:n ja Sorsan yhteys pidä paikkaansa. Aiemmin hän on antanut haastattelun, jossa sanoi, että jos KGB ei olisi ollut tukemassa Sorsaa pääministeriksi, Sorsasta ei olisi koskaan tullut SDP:n puoluesihteeriä.

− En ymmärrä Korvenheimon puheita. Ne ovat ihan erilaisia kuin kolme vuotta aiemmin. Ei hänellä voi olla niin huono muisti, Urmas hämmästelee.

Teoksessaan Urmas kertoo myös, että KGB:n tavoite oli varmistaa Koiviston valinta presidentiksi Kekkosen jälkeen.

− Yleensä sanotaan, että KGB tuki Karjalaista. KGB kuitenkin pelasi äärettömän taitavasti kaksilla korteilla.

Etyk oli vähällä peruuntua

Kolmas kohahduttava väite koskee vuonna 1975 Suomessa järjestettyä historiallista Etyk-kokousta.

Koko hanke oli kaatua, kun USA:n suurlähettiläs ilmoitti presidentti Kekkoselle suoraan, että Yhdysvaltain presidentti Gerald Ford ei saavu paikalle, mikäli KGB:n pääministeriksi junailema Kalevi Sorsa toimii kyseisessä tehtävässä.

Lopputuloksena Kekkonen hajotti eduskunnan, ja Ford saapui Helsinkiin.

− Olavi Järvelä oli hakemassa minulta valmistunutta väitöskirjaa kaksi päivää ennen väittelytilaisuutta. Joimme kahvia olohuoneessa, kun hän tokaisi yks kaks ikään kuin maailman luonnollisimpana asiana: Kekkonen oli saada infarktin, kun hänelle kerrottiin, ettei Ford tule Etykiin jos Sorsa on pääministerinä.

− Ajatelkaa, että minulle kerrottiin tämä kymmenen päivää ennen kuin eduskunta hajoitettiin. Asiaa ei olisi missään nimessä voinut tuoda tuolloin julkisuuteen. Edes Kekkonen itse ei uskaltanut tästä päiväkirjoihinsa kirjoittaa, Urmas sanoo.

Urmas ilmaisi myöhemmin Hetemäelle huolensa siitä, että Etyk-paljastuksesta tultaisiin vielä hänen silmilleen. Hetemäen kommentti asiaan oli varsin ytimekäs.

− Anna historian hoitaa paskanpuhujat, Urmas toistaa sanasta sanaan.

"Ei tarvetta levitellä valheita"

Urmakselta on kysytty, miksi hän valitsi teoksensa kirjoittamisajankohdaksi juuri kyseisen ajankohdan.

Urmas keskusteli kirjan teemoista jo 1990-luvulla Helsingin kauppakorkeakoulun professorin kanssa. Kaksikko totesi, ettei kirjaa voi missään nimessä työstää niin kauan kuin Urmas on kauppakorkeakoulun palveluksessa.

− Uskoimme, että pikku hiljaa tihkuu tietoa, joka todistaa asiat.

Toissa syksynä kollega vakuutti Urmakselle puhelimitse, että aika on tullut. Urmaksen ei ollut vaikeaa palata vanhoihin keskusteluihin pitkän ajan kuluttua.

− Minulla on suhteellisen hyvä muisti, ja olin jo 40 vuotta piehtaroinut näiden asioiden kanssa. Kirjan lopussa totean, että minkä olen itse kokenut, olen pyrkinyt kertomaan totuudenmukaisesti. Minulla ei ole tarvetta levitellä valheita, Urmas painottaa.

Studio55.fi/Jenni Kokkonen

Heikki Urmas pähkinänkuoressa

- Aloitti työuransa liikennelentäjänä Finnairilla.

- Alkoi opiskella kauppatieteitä aikuisiällä, väitteli kauppatieteiden tohtoriksi 1976.

- On toiminut opettajana Helsingin kauppakorkeakoulussa ja monissa yliopistoissa Yhdysvalloissa sekä Helsingin kauppakorkeakoulun Mikkelin yksikön rehtorina.

- Puhuttaa teoksellaan Raadolliset toverit ja vallan väärinkäyttäjät, sisäpiiritietoja 1970-luvun Suomesta.


Lue myös:

Lue myös:

    Uusimmat