Maailman nurkat kolunnut Heikki Urmas listaa suosikkikohteensa lentouransa ajalta. Tokio on painunut sattuneista syistä erityisesti mieleen.
Euroopan suhteen Heikki Urmaksella on yksi suosikki ylitse muiden: Amsterdam.
− Olen viettänyt siellä lukemattomia tunteja hienoissa museoissa. Sieltä saa myös erinomaista indonesialaista ruokaa, Urmas kertoo.
Pohjois-Amerikkaan siirryttäessä ykköseksi nousee New York. Ammattimiehet kuvasivat aikanaan kaupunkia "kirkolla käymiseksi".
− New York on mielenkiintoinen paikka. Kaupunki on hallittavissa, siellä voi käydä kävellen kaikissa nähtävyyksissä. Myös Chicago on suhteellisen keskittynyt keskustaan. Los Angelesissa ei taas tule ilman autoa toimeen ollenkaan, Urmas vertaa.
Kauko-Idässä lentokapteeniin vaikutuksen tekivät siisti Singapore ja maukkaan ruokakulttuurin mekka Bangkok. Tokiosta Urmas ei sen sijaan lukuisista visiiteistä huolimatta oppinut koskaan pitämään.
− Kun Tokiossa tapaa ihmisiä, siinä on ikään kuin lasi välissä. Siellä ei ikinä tiedä, mitä he sinusta ajattelevat, Urmas sanoo.
Järistyksen ytimessä
Tokiossa Urmas pääsi myös todistamaan 6,1 richterin vahvuista maanjäristystä vuonna 1988. Kapteeni heräsi hotellihuoneessaan kristallikruunun rätinään. Samassa sänky alkoi heilua.
− Se oli ihmeellinen tunne. Yks kaks huomasin, ettei ollutkaan niin yksinkertaista nousta sängystä. Tajusin kuitenkin, että minun piti päästä hotellihuoneesta pois.
− Kohta olen vielä kalsareissani kadulla, kapteeni mietti keskellä hässäkkää, josta hän selvisi lopulta ehjin nahoin.
Uhkaavia tilanteita ehti syntyä myös lentokoneen ohjaimissa, tosin verrattain vähän.
− Lensin yhteensä 24 000 tuntia, ja siihen mahtuu neljä läheltä piti -tapausta. Ne olivat kaikki lennonjohdollisia virheitä, koneet meinattiin ajaa yhteen. Ei niistä silti mitään traumoja tullut, Urmas toteaa.
Studio55/Jenni Kokkonen
Lue myös:
"Ei kapteeni voi DC-10:n tuolilla miettiä, mahtaako tämä onnistua"