Pärämäts on Tampereen oma pikaruoka – oletko maistanut eksoottista lihapiirakkaa?

Suurin osa suomalaisista on varmasti joskus elämänsä aikana maistanut karjalanpiirakoita, törmännyt kuopiolaiseen kalakukkoon tai kuullut puhuttavan tamperelaisista mustamakkaroista. Sen sijaan tamperelainen perinneherkku pärämäts voi olla monelle Suomen ruokakulttuurin tuntijallekin uusi juttu. Makuja.fi vieraili torstaina Tampereella ja selvitti pärämätsin salat.

Kun peremecistä tuli pärämäts

Aidot ja alkuperäiset pärämätsit ovat peräisin tamperelaisesta Linkosuon leipomosta ja niitä myydään vielä tänäkin päivänä Tampereen keskustassa sijaitsevassa Linkosuon Siilinkari Cafessa. Pärämätsejä ei tosin enää valmisteta paikan päällä, vaan ne tulevat Amissa Food Oy:n valikoimista.

Leipomon historiaan perehtyvässä, Pekka Vuosaran kirjoittamassa Kantapöydässä -teoksessa kerrotaan, että pärämätsit saapuivat Tampereelle islaminuskoisen tataariyhteisön myötä. Leivonnaisten alkuperäinen nimi on peremec, mutta tamperelaisten suussa ne taipuivat tietysti pärämätseiksi.

"Peremec on eräs tataarien perinneleivonnaisista. Se on hieman meikäläistä karjalanpiirakkaa muistuttava, muodoltaan pyöreä piiras, jonka täytteenä on voimakkaasti maustettu, jauhettu naudanliha. Piiras on paistettu runsaassa öljyssä rapeakuoriseksi ja syödään mieluimmin tulikuumana", Vuosara kirjoittaa.

Piiras ilmestyi aikoinaan Linkosuon valikoimaan leipomossa työskennelleen Mönever Saadetdinin ansiosta.

"Saadetdin kehitteli yhdessä Jussin kanssa piirakasta oivallisen version lisäuutuutena grillissä kaupattavaksi. Peremecin valmistusta kävi Linkosuon leipomossa opettamassa itse äiti-Saadetdin. Uutuus otettiin hyväksyen vastaan ja monet nautiskelivat sen yhdessä kylmän maidon kanssa."

Kahden koulukunnan pärämäts-fanit

Pärämäts kuului ja kuuluu vielä tänäkin päivänä tilata joko "kuivien" tai "märkien" mausteiden kera. Ahneimmat herkkusuut valitsevat pärämätsiin tietysti molemmat. Kuivilla mausteitta tarkoitetaan talon omaa, hieman tulista mausteseosta ja märkä puolestaan merkitsee ketsuppia ja sinappia. Linkosuon Siilinkari Cafen kanta-asiakas, paljasjalkainen tamperelainen Olli-Pekka Norkko tietää, että pärämätsin nauttimiseen on olemassa kaksi eri koulukuntaa.

– Kyllä tästä usein kiistellään kahvipöydässä. Minä olen oppinut syömään pärämätsin kuivilla mausteilla. Sinappi ja ketsuppi peittää mausteseoksen maun.

Norkolle pärämäts on tärkeä ja rakas muisto lapsuudesta: pikkupoikana uudenlaisen lihapiirakan saattoi saada Siilinkarin grillistä, kun oikein vanhemmilta kinusi.

– Pärämäts oli ensimmäinen eksoottinen herkku täällä, ennen kuin oli mitään hampurilaisia ja pizzapaikkoja. Nykyäänhän pärämätsiä voisi sanoa miedoksi, kun on kaiken maailman chilipäitä, jotka syövät todella tulista ruokaa. Mutta siihen aikaan mausteseos oli todella tulinen. Osa pyysi pärämätsin vähillä mausteilla, koska eivät olleet tottuneet niin tuliseen ruokaan, Norkko muistelee naureskellen.

Ex-tyttöystävä valmisti Hans Välimäelle pärämätsejä

Myös keittiömestari Hans Välimäki on alun perin Tampereen poikia ja muistelee lämmöllä kotikaupunkinsa perinneherkkua.

– Pärämäts on minulle erittäin tuttu. Minulla oli aikanaan tyttöystävä, joka vielä tekikin niitä minulle. Se on tataarien mukana tuoma, alun perin lampaan jauhelihaan perustuva lihapiirakka. Itse tehtynä se on mielestäni vielä parempaa kuin grilliruokana. Muistan lapsena syöneeni grillillä pärämätsiä.

Hans Välimäen mukaan pärämäts pitää nauttia ehdottomasti märkänä, siis ketsupin ja sinapin kera. Keittiömestarin versiossa mukana on ollut joskus myös muita mausteita.

– Piirakka uppopaistettiin ja sen jälkeen päälle vedettiin lammasliemi. Lisukkeena nautittiin kermaviiliä, sinappia ja ketsuppia. Ei mitään grillimausteita. Ainoastaan sisällä oleva jauheliha on hyvin maustettu, Välimäki tähdentää.

Makuja.fi:n toimitus kokeili Siilinkarin pärämätsiä sekä "kuivana" että "märkänä". Allekirjoittaneelle maistui paremmin kuiva, grillimaustettu piiras, mutta Makuja.fi -sivuston tuottaja Laura Kokko päätyi valitsemaan suosikikseen ketsupilla ja sinapilla höystetyn version.

Lähde: Kantapöydässä: Siilinkari, Cafe Linkosuo vuodesta 1960, Pekka Vuosara

Petra Kiiski, petra.kiiski@mtv.fi