Parisuhdeväkivallasta avaudutaan läheisille, mutta ei viranomaisille – Sofia, 26, neuvoo lähtemään ajoissa: "Ensimmäistä lyöntiä ei kannata jäädä odottamaan"

Kyselyn perusteella väkivallasta kerrotaan useimmiten läheiselle ystävälle, mutta melko harvoin viranomaisille. 

– Luulen, että siihen vaikuttaa häpeä ja kokemuksen intiimiys. Häpeää tunnetaan siitä, että ei ole osattu lähteä pitkästä suhteesta, sanoo väkivaltatyön asiantuntija Johanna Matikka Ensi- ja turvakotien liitosta.

Liiton mukaan erityisen huolestuttavaa on se, että liki neljäsosa ei ollut saanut apua väkivallasta toipumiseen.

Väkivalta alkoi vaivihkaa henkisenä

Yksi parisuhdeväkivallan kokemusasiantuntijoista on 26-vuotias Sofia Pajunen, joka on päättänyt puhua vaikeasta aiheesta avoimesti julkisuudessa. Hän kertoo aikanaan hakeneensa aiheesta tietoa ja harmitelleensa, että niin monet kertomukset lähisuhdeväkivallasta olivat aina anonyymeja.

– Toivottavasti voin omalla esimerkilläni olla muille avuksi. Ajatukseni on ollut koko ajan, että jos pystyisin edes yhtä ihmistä auttamaan tai jos edes yksi pystyisi lähtemään väkivaltaisesta suhteesta ajoissa. Silloin en ole kokenut kaikkea turhaan.

Omassa parisuhteessaan Sofia koki väkivaltaa, joka oli aluksi henkistä.

– Sitä ei oikein aluksi tajunnut, kun se tuli mukaan kuvioon vähitellen. Jossain vaiheessa se muuttui fyysiseksi.

Sofia kuvitteli aluksi, että suhteen päättäminen ratkaisee kaikki ongelmat. Hän kärsi kuitenkin henkisistä oireista kuten paniikkikohtauksista. Avun hakeminen oli aluksi vaikeaa, mutta lopulta hän pääsi psykoterapiaan ja tanssiliiketerapiaan.

– Oli todella vaikea puhua aiheesta, joten olen ilmaissut asioita myös piirtämällä. Kaikki paha olo piti saada jollain tavalla oksentaa ulos. Tanssimisen kautta pystyin puolestaan löytämään uudelleen omat rajani ja määrittelemään sen, mitä minulle saa tehdä. Se oli tärkeää myös häpeän tunteen käsittelyssä.

Ensimmäistä lyöntiä ei kannata jäädä odottamaan

Kipeiden kokemusten käsittely entisen seurustelukumppanin kanssa on ollut vaikeaa, sillä Sofian mukaan tämä ei ole kokenut tehneensä mitään väärää.

– Olen kuitenkin pystynyt antamaan hänelle anteeksi. Olen tehnyt sen pitkälti itseni takia. On tietysti hänen kannaltaan surullista, jos hän ei pysty hakemaan apua.

Sofia tunnustaa, että suhteen vaaran merkit on aina helppo tajuta vasta jälkikäteen. Vaikeassa tilanteessa olevia hän neuvoo lähtemään suhteesta ajoissa.

– Jos sinua koko ajan arvostellaan ja ensimmäiset henkisen väkivallan merkit ovat näkyvissä, niin ei edes kannata odottaa ensimmäistä lyöntiä. Yleensä intuitioon voi luottaa.