Venäjän hyökkäystä Ukrainaan on tavattu kuvata läntisen demokratian ja itäisen yksinvaltaisuuden tai peräti diktatuurin väliseksi taisteluksi. Kaksi perin juurin vastakkaista maailmankatsomusta on vastakkain, kirjoittaa Pekka Sauri kolumnissaan.
Vastakkainasettelu näyttää koko ajan kärjistyvän. Tätä kirjoittaessani uutiset kertovat Venäjän ohjusiskusta Kiovaan lähelle hotellia, jossa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri Antonio Guterres yöpyy Ukrainan vierailunsa aikana. Mikäli tämä ei ollut vahinko, kyse alkaa olla äärimmäisen häikäilemättömästä hyökkäyksestä vakiintunutta maailmanjärjestystä vastaan.
Täällä läntisen maailman puolella on helppo tuudittautua siihen ajatukseen, että demokratia on koko ihmiskunnan itsestäänselvä päämäärä.
Tämä ei valitettavasti pidä paikkaansa. Joidenkin arvioiden mukaan vain noin kymmenesosa maapallon asukkaista elää täyden demokratian maissa. Ihmisten ylivoimainen enemmistö asuu joko vajavaisessa demokratiassa tai jonkinasteisen diktatuurin alla.
Eikä tässä kyllin: ihmisten ylivoimaisella enemmistöllä ei ole mitään kokemusta meidän tuntemastamme ja perusarvona pitämästämme demokraattisesta järjestelmästä. Historia on suurimmassa osassa maailmaa perustunut enemmän tai vähemmän autoritääriseen perinteeseen, josta puuttuvat demokratian perusedellytykset – vapaa keskustelua ja sensuroimaton media.
On turha ihmetellä, miksi venäläiset eivät kritisoi hyökkäystä Ukrainaan. Mediat ovat käytännöllisesti katsoen kokonaan Kremlin valvonnassa, ja kansalaisten enemmistö luottaa television välittämään tiedotukseen, jota me kutsumme propagandaksi ja disinformaatioksi. Kun vaihtoehtoista tietoa ei ole tarjolla, ei ihmisten passiivisuus tai jopa aktiivinen sodan kannatus ole suuri kumma.
Demokratia ei ole vientituotteena ollut menestys
Miten demokratia voisi voittaa lisää alaa maailmassa? Kokemukset miekkalähetyksestä eivät ole rohkaisevia. Persianlahden sodat ja Afganistan nousevat varoittavina esimerkkeinä mieleen. Demokratia ei ole vientituotteena ollut menestys.
Käytännössä tehokkain tapa edistää demokratian asiaa on osoittaa, että kansanvaltaiset valtiot menestyvät parhaiten ja kansalaiset ovat onnellisimpia. Kun keskustelua ei rajoiteta ja vallankäyttäjät valitaan vapaasti, myös uusia ideoita ja keksintöjä syntyy enemmän, yhteiskunta menestyy ja sivilisaatio edistyy.
Tämä demokratian ylivertaisuuden osoittaminen on kuitenkin vaikeaa tilanteessa, jossa pelisäännöt ovat täysin erilaiset eri puolilla piikkilankaa. Diktaattorien keskeinen työväline on ulkoinen vihollinen. Venäjällä se on demokraattinen länsi kaikkine turmiollisine rappioilmiöineen. Kaikki kotimaan ongelmat voidaan selittää läntisen vihollisen aiheuttamiksi, ja diktaattori voi luottaa siihen, että kansalaisten riittävä enemmistö uskoo tämän mustavalkoisen tarinan.
Kaikesta huolimatta on uskottava siihen tulevaisuudennäkymään, että viestintäteknologian kehittyessä tiedonvälityksen ja keskustelun rajoittaminen käy yhä vaikeammaksi.
Mutta meidän on myös huolehdittava siitä, että oma kansalaiskeskustelumme on riittävän avointa ja erilaisia näkemyksiä kunnioittavaa, käytiinpä sitä millä alustalla hyvänsä.
Demokratia voittaa maailmassa ennemmin tai myöhemmin. Pidetään siitä hyvää huolta omassa yhteiskunnassamme. Demokratian pitää pysyä puolustamisen arvoisena.
10:04
Katso myös: Mitä Venäjän eristämisestä seuraa?