Läntisiä demokratioita vaivaa negatiivisuusharha, jota tiedonvälityksen alati kiihtyvä tempo kroonistaa, kirjoittaa MTV:n kolumnisti Pekka Sauri.
Uutiset ovat poikkeamia normaalista, ja poikkeamat normaalista ovat pääosin negatiivisia: suunnitelmat ovat pettäneet, lupaukset on syöty, budjetti on ylitetty, rokotehankinnat on sörssitty.
Suunnitelmien toteutuminen, odotuksiin vastaaminen ja budjetin pitäminen ei ole mikään uutinen.
Tämä on tietysti hyvin ymmärrettävää. Tietysti on olennaista tietää, missä maailman asioissa on korjaamisen tai parantamisen varaa. Sillä tavoin sivilisaatio rakentuu ja ihmiskunnan ymmärrys kasvaa. Sama koskee kannanottoja ja mielipiteitä: kriittiset näkemykset ovat uutisia, myötäkarvaiset harvemmin.
Mutta samalla syntyy negatiivisuusharha. Kun päivittäiset uutiset ovat huonoja, ne vaikuttavat helposti ihmismieleen. Kaikki menee päin helkkaria ja ongelmat sen kuin kasautuvat, kunnes jonakin päivänä koko korttitalo luhistuu.
Äärimmillään tämä asenne voi kärjistyä paranoidikseksi salaliittoteoriaksi. Todellisuus on yksi suuri konspiraatio, eikä sellaista faktaa ole olemassa, joka tätä vakaumusta horjuttaisi.
Samaan aikaan reaalimaailmassa ylivoimainen osa suunnitelmista toteutuu, useimmat lupaukset lunastetaan ja budjetit enimmäkseen pitävät.
Eikä tämä ole median syytä. Ilmiö on historiallinen ja yleisinhimillinen. Uhkien tai mahdollisten uhkien pitääkin olla uutisia.
Negatiivisuusharhaan liittyy se, että positiivisuus ja optimismi näyttää helposti sinisilmäiseltä tai peräti vastuuttomalta hymistelyltä. Ongelmiin, epäkohtiin ja puutteisiin tarttuminen on vastuullista ja edistyksellistä.
Kuten se tietysti onkin.
Puheet negatiivisuusharhasta saa tietenkin aina tyrmätyksi yhdellä lauseella: “Entäs ilmastonmuutos, syrjintä, lajikato, tuloerot, x, y ja z?”
Totta kai. Mutta kysymys ei suinkaan ole siitä, että ongelmia pitäisi kiistää, vähätellä tai ohittaa. Enkä todellakaan tarkoita, että kriittinen asenne maailman tilaan pitäisi vaihtaa johonkin “kivat sulle ja jaxulia” -positiivisuuslässytykseen ja mindfulness-harjoituksiin.
Aivan päinvastoin: kysymys on nimenomaan siitä, että maailman ongelmille pitäisi tehdä jotakin.
Se edellyttää käytännöllistä asennetta, joka taas edellyttää motivaatiota, joka puolestaan edellyttää positiivisuutta ja uskoa konkreettisten ongelmien konkreettiseen ratkaisemiseen.
Ihminen ei voi jatkuvasti elää pöyristymisen ja pelon vallassa. Ne ottavat kyllä vallan, jos niille sen antaa. Ne myös estävät tehokkaasti käytännöllisen ongelmanratkaisun.
Uutisvirran sykettä nostavaan dramatiikkaan verrattuna ongelmien käytännöllinen ratkaisu tapaa olla tylsää ja pitkäpiimäistä.
Mutta niin ne ongelmat ratkeavat – useimmiten vähin erin, epädramaattisesti ja varsin todennäköisesti ilman suuria otsikoita. Näiden käytännön ratkaisujen varaan tulevaisuus kuitenkin rakentuu.
Ai niin. Jotta kolumnini nousisi otsikoihin, tässä markkinoimalleni aatteelle pitäisi keksiä jokin iskevä nimi.
Mahdollismi?
Pekka Sauri
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja MTV Uutisten kolumnisti.