Ympäristöfilosofi, kirjailija, toisinajattelija, radikaali ja kalastaja: Pentti Linkola on pitkään julistanut elämän tuhoutumista ja vaatinut kulutuksen radikaalia vähentämistä. Hän on elänyt kuten on opettanut.
Linkola sanoi MTV:n haastattelussa vuonna 2008 muun muassa, että 90 prosenttia metsäalasta tulisi rauhoittaa kokonaan ja uudisrakentaminen pitäisi lopettaa ainakin sadaksi vuodeksi.
1:38
Riitta Kylänpään elämäkertateos Pentti Linkola – Legenda ja ihminen (Siltala) ilmestyy tänään.
Joulukuussa 85 vuotta täyttävää Linkolaa on kuvailtu luonteeltaan äkkipikaiseksi ja ankaraksi, mutta myös valloittavaksi seuramieheksi. Hänen ajatuksiaan on vuosikymmenten ajan hallinnut kulutusyhteiskunnan ja kasvun vastustaminen. Hänen ideansa ovat muuttuneet ajan mittaan entistä radikaalimmiksi ja herättäneet rajua kritiikkiä. Linkolaa on kuvailtu muun muassa ekofasistiksi. Hän on osallistunut suoraan toimintaan muun muassa Koijärven protesteissa vuonna 1979 ja usein sen jälkeenkin.
Kansanmurhan kannattaja, talouskasvun vastustaja
Linkola on julkaisuissaan muun muassa kiistänyt yhtäläisen ihmisarvon, puhunut terrori-iskuista ja kansanmurhista kannatettavina asioina, jos ne vähentävät maailman väestöä sekä vaatinut maatalousyhteiskuntaa ja luontaistalouteen paluuta ihmiskunnan säilymisen ehtona. Hän vastustaa kiihkeästi väestönkasvua, talouskasvua, demokratiaa ja markkinataloutta.
Linkola on lähtöisin ajattelijoiden ja vaikuttajien suvusta. Hänen isoisänsä oli kokoomuksen ensimmäinen puheenjohtaja ja Helsingin yliopiston kansleri Hugo Suolahti. Isä Kaarlo Linkola oli Helsingin yliopiston rehtori ja tunnettu luonnonsuojelija. Hänen veljensä Martti taas oli Museoviraston intendentti ja kasvitieteen professori.
Pentti Linkola opiskeli biologiaa Helsingin yliopistossa puolentoista vuoden ajan, mutta siirtyi sen jälkeen vapaaksi luonnontutkijaksi. Hän on ollut innokas lintuharrastaja. Merkkinä omistautumisesta hän on saanut Suomen lintutieteellisten yhdistysten liiton kultaisen ansiomerkin.
Linkolan ensimmäiset kirjansa olivat yhdessä Olavi Hildénin kanssa kirjoitettu Suuri lintukirja sekä yhdessä Pehr Charpentierin kanssa kirjoitettu pasifistinen pamfletti Isänmaan ja ihmisen puolesta: Mutta ei ketään vastaan (julkaistiin vuonna 1960).
Linkola on ollut läpi elämänsä innokas kalastaja. Kalastus vakiintui hänen ammatikseen 1950-luvun lopulla. Hän on asunut askeettisesti Kuhmoisissa ja Sääksmäellä ja elänyt vaatimattomasti kalastuksesta.
Linkola on tullut parhaiten tunnetuksi erityisesti radikaalina luonnonsuojelijana. Hänen tunnetuimpia kirjojaan ovat hänen lukuisista lehtikirjoituksistaan kootut Unelmat paremmasta maailmasta (1971), Toisinajattelijan päiväkirjasta (1979) ja Johdatus 1990-luvun ajatteluun (1989). Hyvin tunnettu on myös hänen esseekokoelmansa Voisiko elämä voittaa – ja millä ehdoilla, joka ilmestyi 2004.
Liian vihreä vihreille
Linkola oli mukana vihreässä liikkeessä sen syntyaikoina. Hän luonnosteli vihreille periaateohjelman vuonna 1986, mutta oli alusta alkaen radikaalien mielipiteidensä takia epäsuosiossa puolueeksi järjestäytyneen liikkeen enemmistössä. Hän muun muassa vaati samaa askeettista ja omistaunutta elämäntapaa vihreän liikkeen jäseniltä, mikä ei miellyttänyt vihreitä hallinneen niin sanotun sosiaalisiiven jäseniä. Linkola oli jo irtautunut vihreistä, kun puolue rekisteröitiin virallisesti vuonna 1987.
Lähteet: Kansallisbiografia, Yle, Suomen Kuvalehti