HIFK:n toimitusjohtaja Pentti Matikainen määräsi Jere Karalahden huumetestiin vuonna 2007. Karalahti sai huijaamalla itsensä pois pälkähästä. Hän kertoo asiasta tänään julkaistavassa Jere-kirjassa, jonka on kirjoittanut Aki Linnanahde ja kustantanut WSOY.
Karalahti oli jäänyt huumeista kiinni jo keväällä 1996. Tuolloin hänet oli käräytetty huumekavereiden toimesta. Poliisit hakivat hänet Helsingin jäähallin ovelta. Tuolloin hänet asetettiin loppukaudeksi pelikieltoon SM-liigan toimesta. Siviilioikeudessa hän sai kolmen kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen. Tuon jälkeen hän aloitti kovan treenaamisen ja ryhdistäytyi päihteiden suhteen. Ne palasivat kuitenkin kerta toisensa jälkeen kuvioihin.
Keväällä 2007 Karalahti oli jättänyt maanantain treenit väliin venähtäneen viikonlopun takia. Seuraavana päivänä oli ottelu. Hän muistelee kirjassaan, että oli käynyt läpi 2000-luvun dopingtesteissä, mutta niissä etsittiin vain dopingaineita eikä huumeita.
Väliin jääneiden maanantaitreenien jälkeen Pentti Matikainen ilmoitti, että seuraavana aamuna edessä on huumetesti.
– Astun ulos huoneesta aivan kalpeana. Aiemmin minua oli testattu dopingin osalta, mutta nyt elimistöstäni etsittäisiin merkkejä nimenomaan huumeista. Mietin hädissäni, mitä tehdä. Näppäilen kännykkääni tutun alan miehen numeron ja soitan hänelle heti autoon päästyäni, Karalahti sanoo.
Hän lähti tuttunsa luokse kuluttamaan elimistöstään kokaiinin jälkiä.
– En ole koskaan polkenut kuntopyörää niin vimmatusti. Päälläni on huppari ja villapaita, joiden tarkoitus on saada hiki virtaamaan ja kroppa puhtaaksi. Viikonlopun krapula ja univelka rasittavat elimistöäni, mutta nyt on vain pakko jaksaa. Positiivinen huumetesti on yhtä kuin hyvästit kiekkouralle. Olen ajautunut niin pahoihin velkoihin, että se ei ole vaihtoehto edes taloudellisessa mielessä. Käytämme kaverin kanssa paria muutakin kikkaa, mutta jätetään ne mainitsematta, sillä en halua antaa kenellekään neuvoja huumeiden peittelyä varten, Karalahti kertaa teoksessa..
Lopulta Karalahti ja hänen tuttunsa päättävät, että kaveri antaa virtsanäytteen, jonka Karalahti sitten keplottelee omaksi näytteekseen. Aamulla hän totesi, että testi on pakko jättää väliin. Hän päätti myöhästyä hallilta ja valehdella nukkuneensa pommiin. Hän tiesi, että pelipäivän jäille täytyy mennä.
– Soitan matkalta Matikaiselle. – Pena, mä olen pahoillani, mutta arvaa mitä? Nukuin pommiin enkä ehdi enää mitenkään testeihin ennen harjoituksia. En voi missata pelipäivän aamujäätä, varsinkaan kun en ollut eilenkään jäällä. – Ok, tehdään niin. Mene huomenna heti ensi töiksesi testiin ja tule nyt vain suoraan hallille. (Paul) Baxter käy jo varmaan kuumana. Olo helpottaa hetkeksi. Edessä on kuitenkin tärkeä ottelu, ja paine tulevasta huumetestistä seuraa minua myös jäälle. En voi olla ajattelematta asiaa, mikä on minulle täysin poikkeuksellista. Menetän kaiken, jos nyt kärähdän. Peli menee omalta osaltani aivan penkin alle. Ottelun jälkeen menen saman tien polkemaan kuntopyörää. Yön kieriskelen sängyssä päiviä laskien. Voiko kokaiini näkyä elimistössä vielä keskiviikkona? Se on siinä ja siinä, Karalahti muistaa ajatelleensa.
Seuraavana aamuna hän söi tuhdin aamupalan ja lähti testiin. Paikalla kerrottiin, että testiä ei voi ottaa, koska hän on syönyt. Vaikka hän oli aiemmin huijannut, nyt testi lykkääntyi silkasta vahingosta. Lopulta Karalahti antoi torstaina puhtaan näytteen.
Suorat lainaukset ovat tänään ilmestyvästä Jere-kirjasta.