Jääkiekkoilija Jere Karalahti tekee tänään julkaistavassa elämäkertateoksessa paljastuksia huumeiden ja alkoholintäyteisestä urastaan. WSOY:n kustantaman kirjan on kirjoittanut Aki Linnanahde.
Karalahti kertaa kirjassaan avoimesti sitä, mitä kaikkea päihdyttäviä aineita hän on kulloinkin käyttänyt. Teoksessa selviää, että häntä on etsitty useaan otteeseen jo nuorena HIFK:n harjoituksiin ja tapahtumiin, kun juhliminen on karannut käsistä. Lukuisia kertoja hän on joutunut pyytämään anteeksi joukkueelta ja luvannut ryhdistäytyä, mutta sama ralli on jatkunut aina jossain vaiheessa.
Lokakuussa 2006 vauhtia oli tavallistakin enemmän. Hän juhli helsinkiläisessä hotellissa koko viikonlopun, melskeessä muun muassa ammutaan televisio pimeäksi aseella.
Karalahden pää oli koko viikonlopun ajan amfetamiinista ja kokaiinista turtunut, ja maanantaina koitti arki ja joukkueen harjoitukset. Hän soitti Lennart Petrelliä hakemaan hänet hotellilta.
– Vedän lasipöydältä vielä viimeiset viivat, ennen kuin hyppään Lennun kyytiin. Ajaessamme kohti Nordenskiöldinkadun hallia suuni käy taukoamatta. Pupillit ovat lautasen kokoiset ja silmäpussit roikkuvat melkein leuassa. Lennu koettaa pysyä perässä, kun selitän hyvällä fiiliksellä niitä näitä. Tilaan hallin kahviosta kylmän vichyn ja astelen hyvin erikoisissa tunnelmissa koppiin. Jätkät ovat tottuneet näkemään minut maanantain treeneissä krapulassa tai pienessä laskuhumalassa, mutta nyt ollaan jo ihan uusissa sfääreissä. Luistimen nauhoja kiristäessäni yritän jotenkin latautua tulevaan harjoitukseen. Ajattelen, että jos näistä treeneistä jotenkin selviän, niin tämä ralli saa luvan loppua. Ei tässä touhussa ole enää mitään järkeä. En oikeasti jaksa enää tätä paskaa, Karalahti muistelee kirjassa.
Hän pääsi kotiin ja nukutti itsensä unilääkkeillä seuraavaan aamuun saakka. Seuraavana päivänä on peli ja Karalahti pelaa 25 minuuttia.
"Kokkelipäissäni vitsiä"
Huumeilla oli osansa myös keväällä 2003, kun Karalahti julkistettiin HIFK-risteilyllä fanien edessä palaavaksi joukkueeseen. Karalahti kärsi tuolloin NHL:n antamaa vuoden pelikieltoa, kun hän kieltäytyi sarjan huumeohjelmasta.
Karalahti kuulutettiin äänekkäästi lavalle, mutta miestä ei näkynyt missään. Sen sijaan hän oli seteli sieraimessa hyttipöydälle asetellun kokaiiniviivan edessä. Lopulta Karalahti saatiin puhelimella kiinni ja hän saapui yleisön eteen.
– Kukaan ei huomaa mitään ihmeellistä, kun lavalle noustuani latelen kokkelipäissäni vitsejä ja lupaan palauttaa Nordiksen hallin vanhaan hyvään aikaan, jolloin laidat rytisivät ja vastustajia pelotti, Karalahti kertoo.
Keväällä 2003 Karalahti esiintyi myös toistuvasti televisiossa marihuanan vaikutuksen alaisena. Hän oli MM-kotikisojen aikaan Nelosen myöhäisillan lähetyksessä asiantuntijana. Karalahti sanoo tehneensä paljon taustatyötä ja halusi olla parhaimmillaan. Hän muistelee, että Juhani Henrikssonin ja Viivi Avellanin kanssa syntyi suorapuheinen ja rento ilmapiiri.
– Oma rentouteni tuli osittain marihuanasta, jota polttelin ennen illan lähetyksiä. Porscheni oli pari viikkoa Tehtaankadulla parkissa, kun annoin pilvessä analyysejä ja jatkoin lähetyksen jälkeen juhlimista. Täysin älytöntä touhua näin jälkeenpäin ajatellen. Tarkoitukseni ei ollut esiintyä TV-kameroiden edessä päihtyneenä, mutta lähetysaika Nelosen myöhäisillassa tarkoitti, että päivä oli pitkä. Päihderiippuvuuteni otti vallan. Kukaan tuotannosta ei takuulla tajunnut asioiden oikeaa laitaa, sillä palaute kanavalta oli ylistävää. Myös katsojat tykkäsivät. Lopulta tuotanto kuitenkin loppui omalta osaltani yhtä peliä ennen sovittua päätöstä pitkäksi venähtäneen Tallinnan-reissun takia, Karalahti muistelee.
Suorat lainaukset ovat tänään julkaistavasta Jere-kirjasta.