Pertti "Nipa" Neumann muisteli Dingon kulta-aikaa ja palasi 80-luvulle: "Tekisi ihan perkeleen hyvää, että nykypäivään saisi pienen palan kasaria"

Dingon solisti Pertti ”Nipa” Neumann toisi nykypäivään enemmän impulsiivisuutta ja vähemmän laskelmointia.

Dingon keulakuvana tunnetun Pertti ”Nipa” Neumannin, 63, vanhempi poika Noel täytti juuri 18 vuotta, ja laulaja toikin terveisiä Lontoosta Storyvillen 30-vuotisjuhliin 26. tammikuuta.

– Suuntasimme Lontooseen ja otimme tatuoinnit. Ja pubikierrokset siihen päälle, Neumann kertoi.

Isä ja poika olivat Lontoossa pitkän viikonlopun torstaista sunnuntaihin. Neumann paljasti yhden asian omasta tatuoinnistaan, jonka hän otti hauikseen.

– Minulla on tuossa vanhoilta ajoilta…tällä tematiikalla mentiin, Neumann kertoi ja näytti ranteensa old school -tyylillä tehtyä, värillistä ruusutatuointia.

Neumannin pojan eräs bändikaveri asuu Bournemouthissa, Etelä-Englannissa.

– Hän tuli sieltä Lontooseen, ja tämän ikäinen ruuna yritti pysyä sitten kahden kollin perässä. Kävimme Lontoon Chinatownissa kitarakaupoilla ja pubeissa. Aika meni todella nopeasti, Neumann kertoi.

Alla olevassa kuvassa Pertti "Nipa" Neumann on poikansa Noelin kanssa lähdössä Lontooseen. Kuvia voit selata nuolesta.

Jos julkaisu ei näy, voit katsoa sen tästä.

Tulevana keväänä Neumann sanoo hänellä olevan ”terveesti hulinaa”.

– Dingo 40 vuotta, tulossa on myös musikaali Dingosta, kirja on työn alla ja pitäisi ehtiä vielä studioonkin sekä Dingon että Neumannin kanssa. Tulevan leffan käsikirjoitus on myös valmis ja ohjaajakin on päätetty. Siitä sitten myöhemmin lisää, Neumann paljasti.

Neumann kertoo, että sen kerran, kun hänelle tapahtuu, niin usein tapahtuu paljon kerralla.

– Yritän vain pitää tämän Nautilukseni oikeassa asennossa, Neumann naurahti ja näytti päätään.

"Kultaisella kasarilla elettiin jotakuinkin hyvinvointi-Suomessa"

Neumann palasi muistoissaan hetkeksi 80-luvun puoliväliin ja Dingon kulta-aikoihin.

– Dingo-aikoina pyörimme muun muassa Manalassa (ravintola) jatkoilla ja hilluimme siellä aamuyöhön asti. Kun ajattelen niitä kulmia, niin meininki oli hulvattomampaa, vapaampaa ja rennompaa. Tekisi tälle maailmalle ihan perkeleen hyvää, että nykypäivään saisi pienen palan kasaria takaisin. Jotenkin minusta tuntuu, että silloin porukka oli koko ajan liikkeessä ja koko ajan oli jotakin tapahtumaa. Se on nykyisin vähän hävinnyt. En tiedä, mistä se johtuu. Johtuuko se näistä (puhelimista), Neumann pohti.

Neumann toivoo nykyaikaan enemmän impulsiivisuutta ja vähemmän laskelmointia.

– Enemmän menoa ja meininkiä. Luulen, että jengi sekoisi. Kultaisella kasarilla elettiin jotakuinkin hyvinvointi-Suomessa. Kaikilla oli kuitenkin takataskussa vähän kolikoita. Tuntuu, että ihmiset voivat paremmin ja olivat paljon ennakkoluulottomampia. Tämä kuulostaa varmasti fraasilta, mutta jos kysyisi vaikka Mick Jaggerilta, miten hän muistelee vastaavasti 60-lukua, niin hän voisi vastata kutakuinkin samoin. En tiedä, Neumann jäi pohtimaan.

80-luvulta Neumann ikävöi erityisesti välitöntä kanssakäymistä ihmisten kanssa.

– Se on jotenkin tyssännyt. Johtuuko se siitä, että kaikki on saatavilla ja jotenkin jopa ennakoitavissa? Peräänkuulutan ennakkoluulottomuutta, kun ei tämä maailma niin vakava paikka tässä kohdin ole.

Toisaalta vuosina 1984–1986 Neumann oli kuin kultaisessa häkissä oleva lintu.

– Olimme koko ajan tien päällä. Jos emme olleet keikalla, niin olimme haastatteluissa, kuvauksissa tai edustamassa. En kaipaa sitä suurennuslasin alla olemista. Minulla ei ollut varsinaisesti vapaata koskaan. Piti lähteä johonkin Barbadokselle, että sain olla rauhassa.

Neumann muistelee 80-lukua kuitenkin enemmän positiivisen kuin negatiivisen kautta.

– Kyllä ihmisten pitäisi ymmärtää se, että aina, kun aurinko nousee ja suht terveenä nousee itsekin, niin täytyy nauttia itsensä näköisestä elämästä. Ei tämä ole mitään rakettitiedettä.

Dingon keikoilla vallitsee korkejännite: "Issiakset ovat sen myötä muisto vain"

Neumann keikkailee nykyään niin Dingon riveissä kuin Neumann-sooloartistina.

– Dingo on Dingo ja sillä on isot pelit ja pensselit. Neumannin keikat ovat enemmän intiimejä tapahtumia: teen paljon yksityistilaisuuksia, istun jakkaralla ja soittelen skittoja duo- tai trio-kaverit ympärilläni. Dingon keikoilla on enemmän AD/DC-meininki, sellainen korkeajännite. Se takaa sen, että vieläkin liikuttuu, kun pääsee Dingon kanssa lavalle pyörimään ja hyörimään. Nämä perkeleen issiakset ovat sen myötä muisto vain, Neumann kertoi ja hieroi selkäänsä.

Salaisuus jaksamiseen piilee Neumannin mukaan uudessa musiikissa.

– Tulee uusia biisejä, jotka pitävät oman koneeni käynnissä. Pelottavintahan olisi vastakkainen asetelma niin, että turvautuisi vain eilisen meininkiin ja olisi ikään kuin liikkuva jukeboksi. Siinä saattaisi tapahtua jonkin sortin lässähtäminen. Sitä yritän välttää kuin ruttoa. Niin kauan kuin jaksaa olla liikkeessä ja paikat liikkuvat, niin hula hula, Neumann tokaisi.

Neumann haaveilee monen muun tavoin terveydestä.

– Että pääsee liikkumaan, kuulee ja näkee, kokee. Siinä mielessä vähän jopa inhoan vanhenemista, jos alkaa paikat hajota. Terveys on korvaamatonta. Toki myös läheiset suhteet. Tällaisia maailman perusasioita, niin tylsältä kuin ne voivatkin kuulostaa. Rahalla ei saa terveyttä eikä rakkautta, Neumann tiivisti.

Neumannilla on Noel-pojan lisäksi kuopus Miska. Molempien poikien äiti on hänen ex-vaimonsa Diana Sillfors, entinen Neumann.

Lue myös:

    Uusimmat