Painija Petra Olli pysäytti helmikuun lopulla suomalaisen urheilumaailman ilmoittamalla uransa päätöksestä. Ollin viimeiseksi kisaksi jäi aiemmin helmikuussa Roomassa väännetty EM-turnaus, jossa hän taipui pronssiottelussa.
Vuonna 2018 maailmanmestariksi kruunattu ja yhteensä viisi muuta aikuisten arvokisamitalia saavuttanut Olli sanoo päätöksen kypsyneen reilun vuoden aikana.
– Ajanjaksoon mahtui hyviä ja huonoja päiviä. Tiivistetysti sanottuna väsyin ulkomaan leireihin ja niiden mukanaan tuomaan yksinäisyyteen.
– Tunsin lopulta, että jos jatkan uraani, valehtelen niin itselleni kuin muillekin. Tein päätöksen urani päättymisestä jo ennen EM-kisoja, ja tiesin niiden jäävän viimeisikseni, Olli kertoo STT:n haastattelussa.
Vain lähipiiri tunsi urheilijan arjen
Ilmoitus uran loppumisesta oli Ollille kova paikka, sillä hetkeen kiteytyi vuosien työ. Hän piti kuitenkin elämän realiteetit mielessä.
– Oli rankka paikka kertoa päätöksestäni. Tiedostin kuitenkin samalla, että elämä jatkuu toisella tavalla.
– Mietin myös elämäni vielä rankempia paikkoja, joita ovat olleet isovanhempieni poisnukkumiset ja isäni vakava onnettomuus.
Olli kertoi saaneensa lopettamisilmoituksensa jälkeen paljon yhteydenottoja. Monet ihmettelivät ratkaisua.
– Sellaiset ajatukset ovat ymmärrettäviä, sillä eihän muu kuin lähipiirini voi tietää, millaista elämäni oli ollut. Se oli huippu-urheilijan elämää, jolle annoin kaikkeni niin Siperiassa 45 asteen pakkasessa kuin eri maissa yli kolmenkymmenen asteen helteessä.
Itkun aika ja naurun paikka
Olli on viettänyt reilun kuukauden Virossa miesystävänsä Indrek Vassusin luona. Matkan oli tarkoitus olla lyhyempi, mutta koronavirusepidemia sotki kuviot.
– Jos lähtisin Suomeen, se tietäisi neljäntoista vuorokauden karanteenia yksin. Olen mieluummin edelleen Virossa. Täällä on ollut muutoinkin hyvä olla, ja olen saanut aikaa miettiä rauhassa kaikkea tapahtunutta.
– Väillä on ollut itkun aika ja toisena hetkenä naurun paikka. On ollut erittäin tärkeää saada käydä tunteita vapaasti läpi, ja nyt oloni on kokonaisuudessaan valoisa ja tasapainoinen.
Olli on myös ehtinyt takaisin painimolskille, missä hän sparrasi Tokion olympialaisiin jo paikkansa varmistanutta, entistä treenikaveriaan ja reissukämppistään Epp Mäeä toissa viikolla.
– Molskille meno oli hieman kuin kotiin astuminen. Lopettamispäätökseni kuitenkin pitää, se ei muutu.
Takapuoli kipeänä opiskelusta
Kesäkuussa 26 vuotta täyttävä Olli on Virossa ollessaan aloittanut verkko-opiskelut Koulutuskeskus Sedussa.
– Opiskelen myyntiä ja markkinointia. On sanottava, että takapuoli on ollut kipeä tietokoneen äärellä istumisesta. En ole opiskellut vuoden 2014 jälkeen, jolloin valmistuin ylioppilaaksi.
– Minut on myös kutsuttu mukaan Kuortaneen urheiluopistolle huippuvalmentajatutkintoon. Se tuntuu kiinnostavalta, sillä haluan auttaa tiedoillani nuoria urheilijoita niin omassa painiakatemiassani kuin muutoinkin.
Huippu-urheilijan uraansa taaksepäin katsova Olli kiteyttää lajin parissa menestyksen lisäksi saamansa opin tiiviisti.
– Olen oppinut avarakatseisuutta ja luopumaan ennakkoluuloista. Koskaan ei voi päällepäin tietää, millaisia asioita kukin ihminen on kokenut ja mitä hän tuntee sisällään.