Petteri Sihvonen ylistää nyt Rikard Grönborgin Tapparaa – raakaa tekstiä "suurseura" Kärpistä

Tappara-KalPa, Tappara finaaliin voitoin 4–1

KalPa oli Tapparan ja KalPan välisessä välieräsarjassa niskan päällä pelillisesti sarjan toisen ja kolmannen ottelun. Noissa peleissä kuopiolaisille oli tarjolla kaksi voittoa, vain yksi toteutui. Kyse oli siitä, että Tapparan viisikko oli liian hajallaan ympäri kaukaloa ja kirvesrinnat prässäilivät surutta ja pidäkkeettä vastoin pelitilanteen pyyntiä. KalPa meni Tapparan viisikon sisään ja piti peliotteen itsellään.

Sarjan neljänteen otteluun Niiralan Monttuun Tappara oli tehnyt kotiläksynsä uusiksi. Tamperelaiset alkoivat pelata tiiviimmällä viisikolla. Se paitsi paransi hyökkäämistään, ja ennen muuta nosti puolustuspelivalmiuttaan. Tämä oli upea siirto päävalmentaja Rikard Grönborgilta esikuntineen.

LUE MYÖS: KalPa-kapteeni jakoi vuolasta tunnustusta omilleen – "Pirun ylpeä"

Tuossa kohtaa, jo neljännen ottelun aikana, KalPan päävalmentaja Petri Karjalaisen olisi pitänyt reagoida voimakkaammin taktisesti, tai siis ylipäänsä tehdä edes jotain.

Kun Grönborg teki siirtonsa, Karjalaisen olisi pitänyt vastata siihen. Nimittäin siinä kohtaa KalPalla ei enää ollut juurikaan asiaa Tapparan viisikon sisään. Alettiin pelata joukkueiden kesken liki samaa taktiikkaa ja pelisuunnitelmaa, jolloin on aivan selvä, että taitavampien ja rutinoituneempien pelaajien Tappara nousee kuskin paikalle ja menee menojaan.

On toki uljasta ja kunnioitettavaa, että KalPa luotti läpi sarjan ”omaan peliinsä”. Vaan sittenkään uuden tilanteen tarjoamat ja oikeastaan vaatimat mahdollisuudet eivät olisi olleet yli ja ohi KalPan peli-identiteetin. KalPan olisi ennen muuta pitänyt hyökätessään rytmittää lähtöjään enemmän ja tutkia, malttaako Tappara todella pidätellä hevosiaan eikä prässäillä kuin koulupojat konsanaan. Tuossa olisi voinut olla KalPan sauma takaisin Tapparan viisikon sisään. Myös puolustussuuntaan KalPan olisi tullut viljellä kovempaa kolmannen ja neljännen pelaajan kuria sekä sijaintia.

Oli kovaa, mutta kaunista katsottavaa, kun neljännessä ja viidennessä pelissä Tapparan puolustuspeli löi laudalta KalPan hyökkäyspelinopeuden. KalPan nopea kiekkokontrollilätkä alkoi syödä itseään ja hidastui suhteessa Tapparan puolustuspelaamiseen.

Nostan hattuani Grönborgille ja Tapparalle siitä, miten pelisuunnitelmaa oli hammastettu KalPaan purevammaksi neljänteen matsiin. Menemättä lukemattomiin yksityiskohtiin, jotka tuolloin alkoivat toimia paremmin, sanon kuitenkin käytännön kannalta tärkeimmän. Muutoksen jälkeen Tapparan pakkaparit Valtteri Kemiläinen-Veli-Matti Vittasmäki, Olli Juolevi-Otto Leskinen ja Joni Tuulola-Tobias Ekberg ottivat kaukalon suvereenisti haltuunsa niin hyökkäys- kuin puolustussuuntaan.

Jopa nuo huippupakit ovat muuttuneet kuolevaisiksi silloin, kun Grönborg on peluuttanut coast-to-coast-lätkää. Mutta lieväkin hyökkääjien tiiveys ja läheisyys puolustajiin kaukalossa tekee tuosta pakistosta helvetinkoneen kera maalivahti Christian Heljangon.

LUE MYÖS: Pelicans-tähti Niklas Kokko paljasti Kärppä-leirin kuittailut – "Olen sinne muka velkaa"

Kuka tietää, olisiko KalPa jopa taistellut sarjan voitosta, jos se olisi parantanut pelaamistaan. Oli ilmiselvää, että Tappara paransi ja eteni täysin ansaitusti voitoin 4–1 finaalisarjaan Pelicansia vastaan.

Teen jo nyt selväksi perättäisin sanoin, että Pelicansin vastaan finaalisarjassa Tapparan on jatkettava samaa, ripauksen tiiviimpää viisikkopeliä. Tommi Niemelän Pelicansilla on nimittäin useammat kasvot. Pelicans kykenee hammastamaan ja sopeuttamaan peliään liki mielin määrin. Se antaa sekä taktisesti että yksilöidensä puolesta kovemman vasteen Tapparalle kuin KalPa antoi.

Pelicans-Kärpät, Pelicans finaaliin voitoin 4–1

Pelicans oli jopa odottamattoman suvereeni Kärppiä vastaan.

Kaikesta näki, että Pelicans on organisaationa, joukkueena, pelaajat pelaajina ja valmentajat valmentajina neljän kauden etumatkalla Kärppiin nähden. Kärpät on ollut enemmän tai vähemmän tuuliajolla kevään 2019 jälkeen.

Päävalmentaja Tommin Niemelän Pelicans ja päävalmentaja Ville Mäntymaan Kärpät pyrkivät otsikkotasolla ja piirustuspöydällä pelillisesti hieman samaan eli pelaamaan Meidän peliä plus ultra. On kuitenkin tähdenneltävä, että Pelicansin ja Kärppien pelitapojen toteutukset eroavat laadullisesti ja sisällöllisesti kuin yö ja päivä – lahtelaisten hyväksi.

LUE MYÖS: Pelicansin jatkoeräsankarilla erityinen velvoite ennen finaaleja – "Maanantaina hakemaan armeijan kamppeet"

Läpi sarjan kumpikin pyrki pelaamaan lätkää, jossa liikutaan jatkumolla-ei-jatkumolla-takaisin jatkumolle -pelin virrassa. Ero on siinä, että jos Pelicans pääsee takaisin jatkumolle kaksi kertaa, samasta määrästä yrityksiä Kärpät vain kerran.

En ala avata tuota tuossa edellä kovin tarkasti. Siitä kuitenkin on kyse. Kärppiä sopii nuhdella siitä, ettei se aivan kuin edes olisi yrittänyt hyökätä koko käytettävissä olevalla valikoimalla kaikkine rytmeineen. Pelicans tekee niin. Meidän peliin plus ultraan kuuluu pelata perinteistä Meidän peliäkin valppaammin, mitä peli kulloinkin pyytää. Pelillisen työkalupakin tulee olla laaja.

Kärppien kausi oli rikkonainen monella tapaa. Sen kokoonpanossa surffaili pelaajia, joiden ei pitäisi pelata (tätä menoa pian entisessä) suurseurassa Kärpissä. Eihän keskisuuressa Pelicansissakaan ollut ainuttakaan vastaavaa turistia kokoonpanossa.

Kuin nupiksi ja nuhteeksi sarjan kärkihahmoihin kuului Pelicansin nuori maalivahti Niklas Kokko. Viitsiikö tässä enää muistuttaakaan, että Kokko sai kesken kauden lähdöt Kärpistä.

LUE MYÖS: Kärppien Ville Mäntymaalta poikkeuksellisen ylistävä puheenvuoro Pelicansista – "Vau!"

Pelicans löi Kärpät voitoin 4–1. Harvoin tulos kuvastelee noin tismalleen joukkueiden voimasuhteita.

Ensituntu finaaliparista Tappara-Pelicans

Nyt pelataan finaalisarjassa viime kevään toisinto Tappara–Pelicans. Ensimmäinen ajatukseni siitä on hieman rahvaanomainen. Sanon silti.

Minusta tuntuu, että Rikard Grönborgin Tappara on muutamaa luokkaa heikompi Tappara, mitä Jussi Tapolan Tappara oli.

Kun taas tämä Tommi Niemelän Pelicans on pari luokkaa vahvempi Pelicans, mitä Tommi Niemelän viime kevään Pelicans oli.

Niin muodoin kuka tietää nyt nähdään jännittävämpi ja tasaisempi finaalisarja kuin vuosi sitten. Kyseessä on jääkiekkoanalyytikon märkä päiväuni. Niemelän Meidän peli plus ultra vs. Grönborgin yhäti hieman muotoaan hakeva coast-to-coast -lätkä pidäkkein tai pidäkkeettä.