Sihvonen: Liiga-finaaleissa vallitsee kummallisuuden anatomia – villi ennustus mestaruuden ratkaisevasta "norsukiekosta"

Olen asiantuntijana ollut pettynyt paitsi finaalisarjaan myös muihin pudotuspelisarjoihin sen jälkeen, kun päättymässä olevan kauden 2023-2024 alussa ja aikana eräs kaikkien aikojen kovatasoisimmista runkosarjoista antoi isoja lupauksia kevään ratkaisupelien osalta. Lupaukset ja toiveet ovat rauenneet tyhjiin.

Antti Pennasen Ilves oli valtava pettymys, ja päävalmentajan oma suoritus luokaton. Ville Peltosen HIFK:n piti vihdoin olla kova kuin mikä, mutta mitä vielä. Teknisesti ilmaisten sisäsiittoinen HIFK on itsensä panttivanki edelleen. 

LUE MYÖS: Tappara jyrättiin pois tieltä – luottopeluri velmuili areenan pihalla

Lauri Marjamäki ei saanut Kärppiä liikkeelle ollenkaan, hänen korvaajansa Ville Mäntymaa teki parempaa työtä, mutta kuvaavaa on, että entisen mahtiseuran piirissä oltiin lopulta enemmän kuin tyytyväisiä pronssiin, siis pronssiin! Lukko jatkoi Pekka Virta -identiteettikriisiään nyt Tomi Lämsän johdolla.

Tappara sai kohtuullisen helpon reitin kohti finaalisarjaa. Tai helpon ja helpon, se kun oli pelillisessä alakynnessä tämän tästä ensin TPS:n ja sitten KalPan kanssa. Rikard Grönborgin Tappara on valovuoden jäljessä Jussi Tapolan Tapparaa.

Tommi Niemelän Pelicansin reitti finaalisarjaan oli kovempi. Aluksi se oli viedä heittämällä HIFK-sarjan, mutta kesken sarjan puolustusvoittoisemmin pelaamaan alkanut HIFK oli lopulta täysin yhtä hyvä joukkue Pelicansin kanssa. 

Pelicansin ja Kärppien sarjassa kohtasi kaksi enemmän tai vähemmän kompuroivaa joukkuetta. Pelicans kompuroi vähemmän ja oli lopulta muutamaa luokkaa parempi ansaiten sarjavoittonsa.

Heikko finaalisarja

Finaalisarjassa Tapparan ja Pelicansin otteet ovat olleet vaisuja, ja joka tapauksessa ne ovat ailahdelleet rajusti. Kumpikaan joukkue ei ole kyennyt suorittamaan laadukkaasti ja tasaisesti.

Tappara sai sen verran kovaa oppia KalPalta, että se on muuttanut pelitapansa melko radikaalisti sitten runkosarjan ja TPS-puolivälieräsarjan. Tappara on nyt hieman kuin Mikko Mannerin Kärpät keväällä 2018. Tuolloin Kärpät luopui jo puolivälierässä Kärpät-Kanada -lätkästään siirtyen ad hoc miten kuten organisoituun Meidän peliin.

LUE MYÖS: Pelicans repäisi kitkerän tappion jälkeen – pomo puhkuu: "Eiköhän seura sen tiedäkin"

Tapparan nyt niin ikään ad hoc kokoon kyhäämä jonkinlainen Meidän peli verrattain runsaan ja heikosti organisoidun kiekkokontrollin ylempine viivelähtöineen kera noin kymmenen piilotrapin per peli on riittänyt Pelicansin vastaan. Tuon lisäksi Tapparalla on rutinoitunut joukkue ja toki lähes perusteeton ja rajaton itseluottamus runkosarjasta siirrettynä pudotuspeleihin. 

Runkosarjassa Tappara sai muilta seuroilta vailla erikoishuomiota rallatella cost-to-coast -lätkällään menestykseen peli peliltä. Ainoastaan Pennasen Ilveksellä oli oikeita aikeita pelata Tapparan persoonallisia vahvuuksia vastaan runkosarjassa. Silloin Pennanen jaksoi vielä valmentaa.

Pelicans on oma lukunsa. Siinä on jotain repaleista ja eheää, yhtä aikaa. On nerokkuutta ja poloista toikkarointia. Tapparan helvetin konetta vastaan liian monet lahtelaisten hyökkääjät ovat sulaneet. 

Myös päävalmentaja Niemelä on sulanut. Hän ei saanut joukkuettaan ollenkaan liikkeelle sarjan alussa, ja kun sitten sai – osin ns. ”liipolalaisin” siirroin ja tapahtumin sarjan kolmannessa pelissä –, taas neljännen pelin kolmannen erä romahdus oli ikimuistoinen.

LUE MYÖS: SM-liigan finaalissa kaksi kuohuttavaa videopäätöstä – nyt tuli selvyys Pelicansin kyseenalaiseen tasoitukseen

Tapparaa on edes johtoasemasta mahdoton voittaa, jos lakkaa hyökkäämästä. No, vajaakuntoisena pelaava  Pelicansin hyökkääjä Aatu Jämsen hyökkäsi, mutta hieman ylimielisesti. Menetti kiekon – ja sen jälkeen alkoi tapahtua kovia asioita lahtelaisille, vaikkakaan ei aivan suoraan Jämsenin kikkailun takia. 

Mutta Jämsen sentään hyökkäsi, kunnia siitä hänelle, olkoonkin, että Tapparaa vastaan sopii pitää turhat Elviksen eleet piilossa. Neljännen pelin tappiossa oli siinäkin jotain hyvin ”liipolalaista” Pelicansin osalta.

Vähältä pitää, ettei paljoa puutu, että Tappara ottaa tänään omansa eli mestaruuden. Olisi pieni ihme, jos Pelicansin onnistuisi keinotella onnistunut ryöstöretki Nokia Arenaan. 

Pelicansin peruspeli (onnistuessaan) on parempaa kuin Tapparan peruspeli, mutta Tappara voi pelata pitkiä toveja heikostikin – ja voittaa silti. Tämän kummallisuuden anatomia on siinä, etteivät vastustajat mukaan lukien Pelicans ole tottuneet Tapparan erikoispelitapaan, joka siis juuri nyt on vähemmän erikoispelitapa, kuten edellä kerroin.

LUE MYÖS: Tappara-tähti Anton Levtchi teki historiaa

Tänään mestaruuden Tapparalle ratkaissee Veli-Matti Savinainen. Peli saattaa ennen ratkaisua olla tasan, mutta siinä kohtaa Valtteri Kemiläinen heittää jonkun norsukiekon, Savinainen ottaa sen taitavasti ilmasta alas, harhauttaa Ben Bloodin ja tekee läpiajosta yläriman kautta maalin Niklas Kokon taakse. Jotakuinkin tuollainen on Tappara tällä hetkellä.

Ja vaikka tässä tekstissäni on ilkikurisuutta finaalisarjan viidennen ottelun alla moneen suuntaan, Tapparan edessä osoitan kunnioitusta. 

On kova juttu voittaa kolmas mestaruus putkeen siten, että vaikka oma tasokin on hieman laskenut, ja on siinä kuitenkin luotu nahkaa ja peli-identiteettiä uusiksi – eivät muut eri syistä väsähtäneet seurat tässä uudessakaan olosuhteessa mahda kirveelle yhtään mitään. Onnitteluni siitä!