Pihlajanmarjaa tuntuu olevan nyt pihlajissa enemmän kuin puut jaksavat kantaa. Raskaina notkuvat oksat houkuttavat keräämään marjaa kotitarpeiksi säilöntään – tai peräti myyntiin.
– Nyt on tosiaan hyvä satovuosi. Mekin ostamme pihlajanmarjaa niin paljon kuin sitä vain saadaan, kertoo Ville Vasunto suomussalmelaisesta Kiantama Oy:sta.
Suomussalmelaisyritys myy marjat puoliksi vientiin, puoliksi kotimaahan.
– Vaikka valtio ei enää pihlajanmarjaviiniä valmistakaan, sitä menee mehuihin ja likööreihin, tietää Vasunto.
Sari Saarikoskella riittää puuhaa marjojen vastaanotossa.
Ulkomailla syödään erilaisia pihlajanmarjahillokkeita ja hyytelöitä ja juodaan mehuja, joissa happaman pihlajanmarjan lisänä on jokin makeampi marja tai hedelmä. Kotimaiset ostajat, kuten Kiantama, puristavat marjat raakamehuksi, jolloin ne palvelevat paremmin teollisuuden tarpeita.
– Pihlajanmarjan terveellisyys on noussut voimakkaammin esiin vasta viime vuosina. Monin paikoin sitä verrataan karpaloon tai puolukkaan terveysvaikutusten osalta, kertoo Vasunto.
Kaadettiin pihalta puu
Pihlajanmarjoja poimitaan nyt etenkin Pohjanmaan alueella, jossa sato on erinomainen ja laatu hyvä. Kannuksen marja-asemalla oli jo aamusta marjanmyyjiä.
– Ainakin 40 000 kiloa ostetaan, kertoo Kannuksen 4H-yhdistyksen toiminnanohjaaja Sari Saarikoski.
Ostaja maksaa pihlajanmarjasta nyt 70 senttiä kilo, mikä lähentelee jo puolukan hintaa.
– Puolukasta maksetaan nyt 90 senttiä kilo, sen hinta on noussut, mikä on aika yllättävää, kertoo Saarikoski.
Hinnannousu liittynee siihen, että ulkomaiset poimijat ovat jo pääosin karistaneet Suomen tomut jaloistaan, mutta puolukkaa on metsissä vielä paljon.
– Yleensä hinta laskee sadon loppupuolella, nyt kävi näin. Jos tällä yritetään innostaa ihmisiä marjaan, arvioi Saarikoski.
Pihlajanmarjan poiminta on joidenkin mielestä helpompaa kuin puolukan.
– Pihlajanmarja on hyvähintainen ja nopea poimia, mutta jos puut ovat korkeita, on se eräänlaista rimpuilemista, kuvailee Saarikoski.
Veikko Palosaari kaatoi pihaltaan pihlajan ja löi rahoiksi.
Tekniikoita onkin useita: kiipeäminen tikapuille, traktorin lavalle tai kevyesti siirrettävän jakkaran päälle. Veikko Palosaari kertoo turvautuneensa yksinkertaiseen konstiin.
– Kaadettiin koko puu! Siitä sitten mummun eli vaimon kanssa poimittiin istualtaan, kertoo Palosaari.
Hänen mukaansa puun kaataminen oli ollut mielessä jo pitkään.
– Oltiin sille tappotuomio annettu jo aikaisemmin, nyt tuli sopiva hetki toteuttaa kaataminen.
Pudasjärveltä pihlajanmarjoja keräämään
Pudasjärveläinen Heli Lehto kertoo kuulleensa siskoltaan, että Kannuksessa on nyt paljon pihlajanmarjoja ja niistä maksetaan hyvin.
– Ajattelin lähteä kyläilemaan ja samalla marjoja poimimaan.
Heli Lehto tuli Pudasjärveltä Kannukseen pihlajanmarjoja poimimaan.
Sisarukset ovat keränneet marjoja muutaman tunnin päivässä. Nytkin mukana on melkoinen lasti marjoja.
– Oliskohan tuossa 150 euron edestä…? hän pohtii.
Kohta päästään punnitukseen. Puntari antaa lukemaksi kilomäärän, joka tuo noin 85 euron tienestin.
– Mutta meillä on kotona vielä pari saavia ja poikakin on kerännyt pari ämpäriä. Haetaan ne, niin kyllä se aika lähelle menee! nauraa Lehto.
Marjoja on helppo kerätä ja myydä senkin takia, että tänä vuonna niiden laatu on hyvä.
– Ei ole semmoista mustaa pistettä ja piskua kovin paljoa marjassa, joten ei ole tarvinnut kenellekään sanoa, että teidän marjoja ei voida ottaa vastaan, kertoo Saarikoski.
Reijo Erkkilä nappasi taas 95 euron tilin.
Vaikka pihlajanmarjavillitys on vallannut poimijoita, kannuslainen Reijo Erkkilä ei innostu oranssista kullasta.
– Ei sitä voi palvella kahta herraa! Kun veri vetää puolukkaan, sinne on mentävä! Jos olisin nainen, voisin ehkä keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaa, mutta kun olen mies! nauraa Erkkilä.