Helsingin Tuomiokirkossa vietetään parhaillaan presidentti Mauno Koiviston valtiollisia hautajaisia. Koiviston siunaa piispa Eero Huovinen, joka muisteli siunauspuheessaan presidentin käsiä mutta myös suurta rakkautta, jota presidentti osoitti paitsi puolisolleen Tellervolle myös tyttärelleen Assille.
– Olemme saattamassa viimeiselle maalliselle matkalle rakasta puolisoa ja isää, suomalaista miestä ja tasavaltamme yhdeksättä presidenttiä. Kaipaus ja suru täyttävät mielemme, mutta tunnemme myös syvää kiitollisuutta kaikkea sitä hyvää kohtaan, mitä Mauno Koiviston kautta olemme saaneet, piispa Huovinen aloitti saarnansa täpötäydessä Tuomiokirkossa.
Varsinaisen siunauspuheensa Huovinen aloitti puhumalla Koiviston kuuluista suurista käsistä. Hän liikuttui silminnähden siunauksen aikana.
14:16
– Mauno Koiviston yksi persoonallinen piirre olivat hänen suuret kätensä. Rohkenen uskoa, että lukuisat suomalaiset ovat kiinnittäneet katseensa Koiviston kookkaisiin kämmeniin. Satavuotiaan ja itsenäisen Suomen historiaan Mauno Koivisto ehti jättää syviä kädenjälkiä.
Huovinen muisteli myös Koiviston kokemuksia Lauri Törnin kuuluisassa osastossa jatkosodassa.
– Kun vangit ja saattaja kulkivat etulinjasta taaksepäin, vastaan tuli suomalaisia sotilaita, jotka Koiviston kertoman mukaan alkoivat "kolhia" vankeja. Koivisto suuttui omiin maanmiehiinsä, nosti kätensä ja sanoi: "Älkää koskeko näihin miehiin, he ovat minun vankejani, he ovat minun veljiäni."
Esikuva suomalaiselle avioliitolle
Piispa puhui kauniisti myös Koiviston perhearvoista. Tellervo Kankaanrannan Mauno Koivisto tapasi lähes 70 vuotta sitten.
Emerituspiispa Eero Huovinen kättelee leskeä, rouva Tellervo Koivistoa, siunaustilaisuudessa Tuomiokirkossa.
– Syvä kiintymys, keskinäinen sitoutuneisuus ja kunnioittava rakkaus sävyttivät elämää niin myötä- kuin vastamäissä. Tänään tiedämme, että aina kuolemaan asti. Puolisot olivat toisilleen maailman tärkeimmät ihmiset. Heidän liittonsa on voinut olla esikuvana monelle suomalaiselle avioliitolle. Rakkaus oli arkista ja arvostavaa, huumorin sävyttämää, eleetöntä.
Koiviston omistautuminen ainoalle lapselleen, Assi-tyttärelle, oli aikakaudestaan poikkeavaa.
– Sen aikaisista tavoista poiketen isä nousi yöllä ensimmäisenä pitämään huolta tyttärestään ja otti hänet varmoihin ja turvallisiin käsiinsä. Valokuvat isästä ja pienestä tyttärestä ovat puhuttelevia.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.