Pirjo on 14 lapsen äiti ja 24 lapsen mummo, joka tietää miten arki suurperheessä toimii – lapset opetettiin omatoimisiksi jo pieninä: "Arki sujuu kuin huomaamatta"

Tilastokeskuksen mukaan viime vuoden lopussa Suomen väestössä oli kaksi perhettä, joissa oli 19 jäsentä. Vuosien 1990 ja 2017 välillä suurimmassa perheessä oli 20 jäsentä.

Millaista elämä suurperheessä sitten on? Siitä osaa kertoa Pirjo Luokkala, 57, joka on 14 lapsen äiti.

Pirjon mies on rovasti ja pari on ollut naimisissa 36 vuotta. Perhe asui 28 vuotta Kempeleessä ja on nyt asunut kolme vuotta Vantaalla.

Luokkalan lasten ikähaitari on 13 ja 35 vuoden välillä. Suurin osa lapsista on jo muuttanut pois kotoa ja katraasta kotona asuu enää kolme alaikäistä. Tietyllä tavalla lapsiperheen arki jatkuu, kun parilla on jo 24 lastenlasta, joista kaikki ovat alle 12-vuotiaita.

Lapset hyvin omatoimisia

Suurperheen arkiaamut ovat sujuneet melkein koko avioliiton ajan samalla tavalla. Kun perhe asui vielä Kempeleessä, Pirjo teki kolmivuorotyötä sairaanhoitajana Oulun yliopistollisessa sairaalassa.

Ennen kuin muu perhe herää, Pirjo on jo lähtenyt töihin, joten aviomies on huolehtinut aamuista. Mies on keittänyt aamupuuron ja herätellyt lapset aamiaiselle.

– Lapset on opetettu meillä hyvin omatoimisiksi, joten he ovat edellisenä iltana laittaneet vaatteet, koulukirjat ja urheiluvälineet valmiiksi. Sitten on syöty aamupala ja lapset lähtevät kouluun. Aamut ovat sujuneet meillä aina todella rauhallisesti, Pirjo kertoo.

Rutiinit luovat arjen turvallisuutta

Suurperheen äiti korostaa positiivisten rutiinien merkitystä perhearjen pyörittämisessä. Säännöllinen ja toistuva arjen päivärytmi kietoutuu ruoka-aikojen ja tiettyjen tapahtumien ympärille.

Keskeistä arjen pyörittämisessä on Pirjon mukaan ennakointi, suunnitelmallisuus ja säännöllisyys. Esimerkiksi ruoka-aikojen tulee olla säännöllisiä, niiden tulee toistua päivittäin ja niistä ei voi tinkiä.

Aikataulujen ei tarvitse olla kahlitsevia, mutta ne tuovat arkeen rauhaa.

– Kun lapset saavat ruuan säännöllisesti, se tuo lapsille turvaa, rauhallisuutta ja jatkuvuuden tunnetta. Arjen rytmisyys helpottaa muihinkin asioihin keskittymistä, kun kaikki aika ei mene sen miettimiseen mitä tehdään seuraavaksi. Arki sujuu kuin huomaamatta.

Pirjon mielestä on palkitsevaa, että saa arjen pyörimään ja hoidettua asiat, kuten lasten hoitamisen ajallaan, ja osaa ennakoida seuraavan vaiheen.

– Perhearjen pyörittäminen on samanlaista kuin muukin työ. Säännöllinen rytmi vapauttaa energiaa muuhun, Pirjo vinkkaa.

Vanhempien jaksaminen on arjen pyörittämisen lähtökohta

Pirjo on elänyt elämässään 26 vuotta vauva-aikaa, joten hän ymmärtää nukkumisen ja asioiden järjestämisen tärkeyden.

– Jos yöunet ovat pitkään huonot, arjen pyörittäminen vaikeutuu. Apua tulee hakea, kun tarvitsee unta. Voi pyytää vaikka naapurin mummoa vähäksi aikaa lasten luo, että saa hetken levätä.

Suurperheen äidin mukaan avun pyytämisen kynnyksen pitäisi olla matalalla.

– Vanhempien jaksaminen on kaiken arjen pyörittämisen lähtökohta. Tämäkin on organisoitava asia.

Kaikilla lapsilla omat harrastukset

Arjen pyörittämistä on helpottanut se, että suurperheen lapsilla on ollut omat harrastukset. Harrastukset ovat tulleet lasten omien kiinnostusten kautta, eivätkä vanhemmat ole yrittäneet ohjata lapsiaan mihinkään suuntaan.

– Pojat lähtivät metsälle jo aamuvarhaisella ja olivat hyvällä tuulella, kun palasivat kotiin. Ihan kodin vieressä oli myös jääkiekkokaukalo, jossa pystyi pelaamaan viikonloppuisin aamusta iltaan. Tytöt kävivät hevostilalla naapurissa, jossa saivat vapaasti olla tallilla.

Sisarusten välisiä riitoja ei juurikaan ole nähty Luokkalan perheessä. Perheessä on enemmänkin auttamisen meininki ja lapset on kasvatettu siihen, että kaikki tehdään yhdessä ja autetaan toisia. Tämä helpottaa huomattavasti arjen pyörittämistä.

– Meidän lasten ei ole koskaan tarvinnut olla yksin. Eikä meidän vanhempien, Pirjo kertoo suurperheen hyvistä puolista.

Perheen koko näkyy kodissa

Pirjon ei tarvitse miettiä sekuntiakaan, missä kohtaa kotia perheen koko näkyy.

– No jääkaapissa! hän huudahtaa.

– Olemme joskus jakaneet kuvan jääkaappimme sisällöstä WhatsApp- ryhmässäkin, että katsokaa nyt tätä, Pirjo nauraa.

Perhe tilasi leivät suoraan leipomosta ja leipomon auto toi laatikot suoraan kotiin kerran kuussa, josta ne laitettiin pakastimeen.

Perhe on pärjännyt yhdellä jääkaapilla, vaikkakin se oli aina täynnä. Iso arkkupakastin oli aivan pakollinen.

Lue myös: Vuosien köyhyys oli nujertaa suurperheen äidin Stinan – teki rohkean loikan ja johtaa nyt menestyvää yritystä: "Ne rahat on maksettu veroina moninkertaisesti takaisin, mitä aikanaan saatiin tukina"

Perheenjäseniä yli 45

Luokkaloilla on yli 45 perheenjäsentä, joten ostettavat ruokamäärät ovat valtavia. Useamman lapsen eläessä kotona, käytössä oli viiden litran kattila.

– Kerran Prisman kassalla myyjä kysyi, onko teillä tulossa jotkut juhlat, kun minulla oli kärry täynnä ruokaa.

– Vastasin, että juhlatkin on tulossa, mutta nämä ovat aivan arkeen ja kun vien nämä autoon, tulen ostamaan vielä toisen kärryllisen ruokaa.

Elämä kantaa

Pirjo on niin tottunut elämään ympärillään, ettei se edes väsytä.

– Haluaisin sanoa, että ei ison perheen pyörittäminen ole sen kummempaa kuin mikään muukaan asia. Siinä ei ole mitään erikoista, mikä poikkeaisi muusta työnteosta. Aivan kuin minkä tahansa kokoisessa perheessä, omaan jaksamiseen tulisi panostaa.

– Itselläni on sellainen ajatus, että kun lähden kotoa ja laitan oven kiinni, niin se on niin hyvin organisoitua. Kuka tahansa voi sitä pyörittää ja voin siitä hetkeksi irtautua.

Pirjo painottaa myös kodin ilmapiirin tärkeyttä, johon perheenjäsenet voivat itse vaikuttaa.

– Jos on koko ajan tyytymätön ja jostakin naputtaa vaikka puolisolle, niin sehän luo sellaisen ilmapiirin, että siellä ei ole kenenkään hyvä olla. Se taas syö jaksamista, joka voi aiheuttaa avioliitto-ongelmia.

– Tänä päivänä etenkin nuoret asettavat riman elämässä liian korkealle. Kun tavoitteita ei saavutakaan, se luo tyytymättömyyttä. Elämässä tulee aina vastaan vaikeita asioita ja silloin on tärkeää luottaa siihen, että elämä kantaa, Pirjo neuvoo.

Lue myös: Eija, 75, pyörittää omaa kauppaa yksin ilman lomia – ei edes harkitse eläkkeelle siirtymistä: "Voi olla, että loppu tulee sitten nopeastikin"