Pirkko Liinamaan poika Jukka Liinamaa oli äitinsä edunvalvojavaltuutettu viimeiset vuodet.
Levyraati-ohjelman yksi rakastettu vakiopanelisti Pirkko Liinamaa on kuollut 88-vuotiaana hoivakodissa. Liinamaalla oli muistisairaus, kertoo hänen vanhin poikansa Jukka Liinamaa MTV Uutisille.
Liinamaata jäivät kaipaamaan hänen neljä lastansa, yhdeksän lastenlasta sekä neljä lastenlastenlasta.
– Meitä on iso joukko ympäri Suomea, jotka häntä kaipaavat, Jukka Liinamaa toteaa puhelimessa MTV Uutisille.
LUE MYÖS: IL: Pirkko Liinamaa on kuollut 88-vuotiaana
Jukka toimi äitinsä edunvalvojavaltuutettuna viimeiset neljä vuotta ja näki läheltä, kuinka muistisairaus vei positiivista ja elinvoimasta Pirkkoa.
– Kyllä kuolema oli jollain tavalla helpotus, jos äitiä ajattelee. Tällainen muistisairaus syö ihmistä, kun tietää millainen persoona hän oli, eläväinen. Kun se liekki hiipuu ja vauhti pysähtyy täysin, sitä on aika sääli katsoa vierestä.
– Kun ei tiedä, mitä viimeisen vuoden aikana hänen ajatuksissaan liikkui. Luulen, että pienenä ajatuksena ja haluna oli päästä pois, Jukka pohdiskelee.
Pirkosta tuli nopeasti televisiossa pyörineen Levyraadin vakiopanelisti. Ohjelma alkoi pyöriä televisiossa 60-luvulla, ja sarjasta esitettiin uusi versio 2000-luvun alussa.
Liinamaan suosio perustui täysin hänen pirskahtelevaan persoonaansa.
– Hänestä löytyi tempperamenttia. Hän oli myös hyvin tiedonjanoinen ja yleissivistynyt. Luulen, että erityisesti hänen vikkelä sanankäyttönsä oli katsojien mieleen.
Jukka summaa, että hänen äitinsä elämän yksi tärkeimmistä hetkistä oli 60-luvulla, kun Pirkko kohtasi miehensä Keijo Liinamaan. Keijo toimi Suomen pääministerinä vuonna 1975, kun Urho Kekkonen oli Suomen presidentti.
Tuosta ajasta Pirkko nautti myös täysin rinnoin, kun hän kestitsi ulkomaan valtiovieraita.
– Se oli äitini yksi henkisiä kohokohtia, näin luulen.
Henkilökohtaisessa elämässä tapahtui myös paljon. Iloisina asioina lapsenlasten syntymät. Myös surullisia asioita tapahtui Pirkon elämässä.
– Pikkuveljeni kuolema vuonna 1962 ja isäni kuolema vuonna 1980 muuttivat kokonaan asetelmaa. Onneksi äitini värvättiin Levyraatiin ja luulen, että se oli hänelle elämässään pitkäaikainen kohokohta, Jukka toteaa.