Vielä jokin aika sitten loukkaavat kommentit ja uhkailut esitettiin netissä nimettöminä. Nyt kynnys niiden esittämiseen omalla nimellä ja kuvalla on laskenut, sanovat media-asiantuntijat.
Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajan Risto Uimosen mukaan kielenkäyttö sosiaalisessa mediassa on vuoden aikana koventunut. Esimerkiksi entisen kansanedustaja James Hirvisaaren (ps., m.) kirjoitukset ovat koetelleet rajaa siitä, mikä voidaan määritellä lainvastaiseksi, hän toteaa.
Hirvisaari moitti tällä viikolla Twitterissä toimittajia Immos-kohusta, ja lisäsi, että "teidät pitäisi laittaa kaikki seinää vasten ja ampua kuoliaiksi".
Mediatutkija Anu Koivusen mukaan reagoiminen uhkauksiin on vaikeaa: pitäisikö vaieta ja olla provosoitumatta vai selkeästi tuomita.
Koivusen mielestä pitäisi osoittaa, että uhkailua on täysin mahdoton hyväksyä. Ihmisten pitäisi myös avoimemmin kertoa heihin netissä kohdistuneista uhista.
-Suomessa olemme olleet ymmällään netissä tapahtuvasta uhkailusta. Kuinka esimerkiksi pidetään huolta siitä, että uhkailun kohteeksi joutuneet tutkijat eivät vaikene julkisuudessa.
Mauttomien ja rasistisen näkemysten kasvu sosiaalisessa mediassa on haaste myös tiedotusvälineille.
-Kun jotain ryhmää syytetään rasismista, vahvistaa se usein ryhmän sisäistä yhteenkuuluvuutta, kun viholliskuva meidän ja heidän välillä vahvistuu, sanoo projektitutkija Niko Hatakka Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksesta.
Media joutuu Hatakan mukaan tässä vaikeaan välikäteen.
-Muukalaisvihamielisiä lausuntoja on nostettava esiin ja analysoitava, mutta samalla annetaan näkyvyyttä muukalaisvihamielisille ja äärioikeistolaisryhmille, kun he saavat agendansa julkisuuteen.