27.7. Naantalissa heitetään jälleen unikeonpäivän kunniaksi Vuoden Unikeko mereen aamuseitsemältä ja valmistaudutaan viettämään juhlaa asiaankuuluvin menoin. Mutta mikä ihme on unikeonpäivä ja miten sitä Suomessa on ollut tapana viettää?
Unikeonpäivä tunnetaan Suomessa keskiajalta ja ensimmäinen maininta päivästä löytyy Hemmingin virsikirjan kalenterista 1652, jolloin päivää vietettiin 27.6. Nykyisessä almanakassa unikeonpäivä on vuodesta 1709 ollut heinäkuun 27.päivä.
Kansanuskomuksen mukaan se, joka herää unikeonpäivänä viimeisenä, on väsynyt koko vuoden. Tapana on ollut myös jollain tavoin kiusata pisimpään sikeitä vetänyttä – Naantalissa Vuoden Unikeko heitetään mereen.
Jos nukut unikeonpäivänä pitkään, olet väsynyt koko vuoden.
Unikeonpäivään liittyvät uskomukset olivat meillä yhteydessä kekrin viettoon eli satovuoden alkuun ja loppuun. Kekrinä ei kukaan tahtonut olla hereillä aamulla viimeisenä, sillä huono ominaisuus saattoi seurata asianomaista henkilöä koko vuoden. Jos kekrinä nousi viimeisenä ylös, tuli kekri ja sitoi nukkujan jalat joko yhteen tai sänkyyn.
Myöhemmin uskottiin, että se joka jää viimeisenä vuoteeseen on koko vuoden ”unikeko” ja laiskin.
Sen sijaan jos meni talliin aamulla aikaisin, niin mies ja hevonen tulivat yhtä virkuiksi.
Kansanuskomuksiin kuuluu myös yleinen enne: jos Unikeonpäivänä sataa, niin sataa seitsemän viikkoa yhtä mittaa.
Perheen oman unikeon voi viedä vaikkapa kylpyyn tai suihkuun juhlan kunniaksi.
Päivän vietto perustuu tarinaan, jonka mukaan seitsemän efesolaista kristittyä pakeni keisari Deciuksen vainoa piiloutuen luolaan, jossa he nukkuivat aina vuodesta 249 vuoteen 447. Nämä myöhemmin pyhimyksiksi julistetut nukkujat, joiden muistopäivää vietetään Unikdeonpäivänä, olivat Maximus, Malcus, Martinianus, Dionysius, Johannes, Serapion ja Konstantinus.
Naantalissa unikeonpäivän juhla viihdytti kylpylävieraita
Suomessa Unikeonpäivän viettoon kuulunut tapaperinne liittyy hyvin olennaisesti kylpyläkaupunkeihin ja niiden luomaan sosiaaliseen taustaan. On siis hyvin luonnollista, että myös Naantalissa Unikeonpäivää on ryhdytty viettämään jo vanhan kylpylän kukoistuksen aikana 1800-lvulla. Terveyslähdepaikkakuntana tunnettu Naantali sai uuden kylpylän vuonna 1869, jolloin Unikeonpäivän juhlallisuuksia aloitettiin kunnolla kehittää nimenomaan kylpylävieraiden viihdyttämiseksi. Varhaisin tunnettu lähdemerkintä Naantalin unikeonpäivän vietosta on sanomalehtiuutinen vuodelta 1886, jossa kerrotaan päivää vietetyn ”kuten ennenkin”.
Unikeonpäivän ohjelma noudatti perinteistä kaavaa, jolloin aamun sarastaessa kokoonnuttiin Merisalonkiin, jossa tarjottiin kahvia, teetä sekä tietenkin Viluluodon terveysvettä.
Myöhässä tulijat toivotettiin tervetulleeksi heittämällä heitä takiaispalloilla. Tarjoilun jälkeen lähdettiin kulkueessa kiertämään kaupunkia, soittokunta marssi edellä ja kylpylä- ja kesävieraat tulivat perässä torvineen, räikkineen ja kattilankansineen. Äänekkään kulkueen tarkoitus oli herättää koko kaupunki. Joskus joku saatettiin herättää heittämällä hänet leikkimielellä mereen. Kulkueen jälkeen päivää jatkettiin Merisalissa Unikeonpäivän tanssein.
Perinne oli jo rappeutumassa, kunnes se 1950-luvulla herätettiin uudelleen henkiin.
Artikkeli julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2011.