Antti Niemen matkatessa nuorena maalivahtijuniorina Helsinki Cupiin 1980-luvun taitteessa maalivahtivalmentaminen oli Suomessa vielä lasten nappulakengissä. Kehitys on kulkenut eteenpäin, mutta laajempia hartioita Niemen mukaan tarvitaan yhä.
LUE MYÖS: Italialaislähde: Huuhkajien maalivahti viiden miljoonan diilillä Serie A:han – hylkäsi Valioliigasta tulleen tarjouksen
Matkat Helsinki Cupiin Oulun Palloseuran tai Oulun Luistinseuran juniorina olivat Niemen mukaan suuria seikkailuja.
– Se oli aina kesän kohokohta, kun päästiin vanhaan ja haisevaan bussiin, joka hajosi matkan varrella Helsinkiin vähintään kerran Jyväskylän kohdalla. Nykymaailmassa on hyvin vähän enää pysyviä asioita, mutta Helsinki Cupin jatkuminen on vielä niitä harvoja jäljellä olevia, Niemi sanoo MTV Urheilulle.
– Helsinki Cupissa voittaminen ei ole se juttu, vaan turnaus edustaa sellaisia arvoja, joita joukkueurheilun yleensäkin pitäisi edustaa; tullaan toimeen ja yritetään parhaamme. Asia on toki myös ikäkausikohtainen. Toivon, että Helsinki Cup jatkuu hamaan ikuisuuteen. Se on kova juttu pienille junioreille ja pikkupaikkakunnilta tuleville, että pääsee tällaiseen turnaukseen, jossa on paljon pelejä.
Helsinki Cupia pelataan tänä vuonna 14 eri kentällä. Juniorivuosien turnauksista Niemelle on jäänyt mielikuva, että pelit olivat aina Käpylässä. Eräs tappio on pinttynyt Niemen mieleen erityisen raskaana.
Juha Malisen sanat porautuivat syvälle
Pitkän linjan suomalainen seurajoukkue -ja maajoukkuekäskijä Juha Malinen valmensi Niemeä ja tämän C-juniorijoukkuetta Käpylässä, kun Kuopion Palloseura pöllytti oululaisia 7-1. Nuorella Niemellä ei ollut paras päivä maalinsuulla.
– Joukkueemme piti olla ihan hyvä, mutta KuPS oli silloin ehkä maan paras. He pieksivät meidät aivan pystyyn, minullekin taisi mennä muutama helppo. Juha oli ja on edelleen erittäin kilpailullinen. Ajat ja valmennustyylit olivat myös hieman erilaiset.
– Niemi, sinäkin olet niin huono, Niemi muistelee nauraen Malisen ladanneen.
– Lyyhistyin maahan ja sanoin, ettei tarvitse kertoa. Tiesin hyvin, ettei peli mennyt putkeen.
Parhaisiin Helsinki Cup -muistoihin Niemi lukee 13-vuotiaana pelatun välieräottelun Tallinnan Leijonia vastaan. Niemen joukkue hävisi virolaisjoukkueelle, mutta työllistetty Niemi lukeutui ylivoimaista vastustajaa vastaan ottelun parhaisiin.
– Tallinnalaisjoukkueessa pelasi Viron maajoukkuemaalivahti Mart Poom, jonka kanssa olemme hyviä kavereita. Ottelun jälkeen olimme Mäkelänrinteen lukion raitiovaunussa, kun ujo eestiläispoika Poom tuli sanomaan, että anteeksi, pelasimme äsken vastakkain, olisiko sinulla jotain vanhoja hanskoja? Virossa ei maalivahdin hanskoja ollut, Niemi muistelee.
Niemi antoi Poomille pelikäytössä olleet hanskat. Nuori virolaismaalivahti oli silminnähden tyytyväinen. Tuolloin 13-vuotiaat kaverukset päätyivät myöhemmin yhdessä Englannin kentille. Poom edusti urallaan muun muassa Derbya, Sunderlandia, Arsenalia ja Watfordia.
Jalkapallo oli Niemen mukaan 1980-luvulla eri laji tähän päivään verrattuna.
– Niillä ominaisuuksilla, joita minulla oli 20-vuotiaana, en olisi vuonna 2019 tehnyt samanlaista uraa kuin 2000-luvun taitteessa tein. Lajissa tapahtunut kehitys on ollut oikeasti huimaa, Niemi sanoo.
Suomalaisessa maalivahtivalmentamisessa on Niemen mukaan hyvä tilanne, mutta tekijöitä kaivataan lisää.
– Teemme jatkuvasti töitä meidän pienen maalivahtivalmennuspiirin kanssa. Koulutusmateriaalit uudistuvat, harjoittelu ja painopistealueet kehittyvät. Suomalaisen maalivahdin suurin vahvuus on henkinen puoli. Olemme tasapaksuja, emme stressaa hirveästi asioista. Lukas Hradecky voisi teknisesti tehdä monia asioita eri tavalla, mutta hänen ylivoimainen vahvuutensa on se, että hänelle on samantekevää, onko katsomossa 60 000 vai 6 ihmistä, Niemi sanoo.