1990-luvulta lähtien noin 28 000 pohjoiskorealaista on loikannut Etelä-Koreaan, kertoo The New York Times. Tiettävästi vain yksi heistä on pyytänyt päästä takaisin Pohjois-Koreaan.
45-vuotiaan ompelijan, Kim Ryen-hin mukaan hänen neljä vuotta sitten tekemänsä loikkaus oli järkyttävän suuri virhe. Hän kertoo yrittäneensä alusta alkaen palata Pohjois-Koreaan, jotta hän voisi olla taas miehensä, tyttärensä ja sairaiden vanhempiensa kanssa.
– Vapaus, materialismi tai mikään muu houkutus ei ole minulle yhtä tärkeää kuin perheeni ja kotini. Haluan palata perheeni luo, vaikka kuolisin nälkään, Kim Ryen-hi sanoo kyyneleet silmissään.
Omituista kyllä, Etelä-Korean hallitus ei päästä Kimiä palaamaan kotiinsa. Viranomaiset pahoittelevat ja ottavat osaa naisen suruun, mutta lähdön esteenä on esimerkiksi se, että Kim on tuomittu Etelä-Koreassa vakoilemisesta. Hän on tällä hetkellä ehdonalaisessa, eikä hänelle myönnetä passia.
Kimistä myös tuli Etelä-Korean kansalainen, kun hän loikkasi Pohjois-Koreasta, ja Etelä-Korean lain mukaan on kiellettyä auttaa kansalaista loikkaamaan vihollismaahan Pohjois-Koreaan.
– Hänestä tuli eteläkorealainen omasta tahdostaan, ja sen myötä häneen sovelletaan Etelä-Korean lakia, Koreoiden yhdistämistä ajavan ministeriön tiedottaja Park Soo-jin sanoo.
– Enemmän kuin mitään muuta, haluan Pohjois-Korean tunnustavan, etten ole petturi, ja etten ole ikinä, koskaan, edes silmänräpäyksen ajaksi unohtanut isänmaatani, Kim pyytää puolestaan.
Etelä-Korean viranomaiset ovat hämmentyneitä erikoisen tilanteen edessä.
– Tiedämme hänen surullisen tarinansa, mutta tällä hetkellä, nykyisten lakien vallitessa, emme voi tehdä mitään hänen hyväkseen.
Tarina alkoi Kiinasta ja virheestä
Kimin erikoinen tarina alkoi vuonna 2011, kun hän matkusti Kiinaan tapaamaan sukulaisiaan. Samalla hän aikoi käydä hoidattamassa maksasairauttaan.
Kiinassa hän tapasi välittäjän, joka kertoi voivansa salakuljettaa Kimin Etelä-Koreaan. Siellä Kim voisi tehdä paljon rahaa muutamassa kuukaudessa ja palata Kiinaan.
Vaikka Kim on naimisissa Pjongjangissa työskentelevän lääkärin kanssa, ja on Pohjois-Korean mittapuulla varakas, päätti hän lähteä salakuljettajan mukaan. Tienatuilla rahoilla hän voisi maksaa sairaalakulunsa.
Hetki ennen Etelä-Koreaan saapumistaan, Kim tajusi koko idean olevan typerä. Salakuljettajat olivat kuitenkin takavarikoineet hänen passinsa ja sanoneet, että paluuta menneeseen ei enää ollut.
– Minua pelotti, että jos minut otettaisiin kiinni ilman passia ja minut karkotettaisiin Pohjois-Koreaan, minua pidettäisiin petturina, joka yritti loikata Etelä-Koreaan, Kim kertoo.
– Ajattelin, että paras mahdollisuuteni olisi mennä Etelä-Koreaan, missä toivoin toverieni korealaisten ymmärtävän minua ja auttavan minut takaisin kotiin.
Thaimaassa Kim kirjoitti lausunnon, jossa hän myönsi loikkaavansa Etelä-Koreaan. Pohjois-Korean pakolaisia ei päästetä Etelä-Koreaan ilman kyseistä lausuntoa.
Heti kun Kim pääsi Etelä-Koreaan, hän alkoi vaatia, että hänen sallittaisiin palata Pohjois-Koreaan. Silloin ilmeni, että Etelä-Korealla on toimenpiteitä pohjoiskorealaisten loikkareiden vastaanottamiseen, muttei heidän takaisin lähettämiseensä.
Kimin annettiin lähteä loikkareille tarkoitetusta rakennuksesta vasta sen jälkeen, kun hän oli kaikkien loikkareiden tapaan allekirjoittanut dokumentin, jossa hän kieltää kommunismin ja myöntää oppivansa lainkuuliaiseksi eteläkorealaiseksi.
Pelko perheen puolesta
Kim pelkäsi, että hänen pitkä poissaolonsa on huomattu Pohjois-Koreassa ja hänen perheensä on joutunut vaaraan. Pelon vuoksi hän turvautui epätoivoisiin tekoihin, jotka ajoivat hänet syvemmälle ongelmiin.
Hän tapasi salakuljettajia, joiden kanssa hän puhui mahdollisuudesta palata Pohjois-Koreaan. Kim myös soitti jatkuvasti Pohjois-Korean Kiinan konsulaattiin ja pyysi apua. Kun hänelle ei myönnetty Etelä-Korean passia, hän yritti väärentää passin.
Sitten hän teki jotain, mitä hän kutsui typeräksi virheeksi: hän alkoi vakoilla Etelä-Koreaa Pohjois-Korean hyväksi. Kim keräsi muiden loikkareiden puhelinnumeroita ja muita tietoja.
– Hölmönä kuvittelin, että jos he uskovat minun olevan vakooja, he lähettäisivät minut takaisin kotiini, Kim sanoo.
Kim ilmiantoi itsensä poliisille, ja pyysi poliisia estämään häntä äkkiä.
Kim saa vankilatuomion
Karkotus ei kuitenkaan ole rangaistus, jonka Etelä-Korea langettaa vakoojille. Vuoden 2014 heinäkuussa Kim pidätettiin ja häntä syytettiin vakoilemisesta sekä passin väärentämisestä.
Oikeudessa Kim kertoi, että Pohjois-Korean konsulaatti oli ohjeistanut häntä ryhtymään vakoojaksi. Kimin mukaan hän oli antanut kaikki hallussaan olevat tiedot agentille Soulin stadionilla, missä hän oli ollut katsomassa Koreoiden välistä jalkapallo-ottelua.
Kim todettiin syylliseksi ja hänet tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankilaan. Hän pääsi ehdonalaiseen istuttuaan tuomiostaan yhdeksän kuukautta, koska hän oli tunnustanut tekonsa.
Oikeusistuimen mukaan Kim ei ollut tavallinen vakooja. He tiesivät myös, että Kim oli pakotettu vakoilemaan – hän pelkäsi perheensä kärsivän, jos hän ei tottelisi käskyjä.
Ehdonalaiseen pääsemisen jälkeen Kim on yhtäkkiä kiistänyt, että Pohjois-Korea olisi määrännyt hänet vakoilemaan tai että hän olisi antanut tietoja kenellekään.
Nyt Kim väittää, että hän valehteli vakoilevansa, jotta hänet karkotettaisiin Pohjois-koreaan. Hän sanoo tunnustaneensa lyhemmän tuomion toivossa.
Kimin puheet ovat ristiriitaisia
Pohjois-Korean hallitus kutsuu kaikkia loikkareita pettureiksi. Joskus loikkarin Pohjois-Koreaan jäänyt perhe lähetetään vankileireille rangaistukseksi.
Pohjois-Korea ei ole kommentoinut Kimin tapausta.
Kim kertoo edelleen rakastavansa kotimaataan. Hän sanoo myös palvoneensa Kim Il-sungia kuin "omaa isäänsä".
Kimin mukaan hänen eteläkorealaisen puhelinnumeronsa neljä viimeistä numeroa ovat Pohjois-Korean perustajan, Kim Il-sungin syntymäpäivä.
Kimiä haastatelleet ovat kertoneet, että naisen esittämien kommenttien sävyjä on vaikeaa erottaa: mikä on isänmaallisuutta ja mikä on isänmaan pelkoa.
Tällä hetkellä Kimin ainoa toivo kotiinpaluusta on se, että Koreat tekisivät jonkinlaisen poliittisen sopimuksen keskenään.
– En olisi koskaan uskonut, että minun huono arviointikykyni olisi johtanut näin isoihin ongelmiin. Olen oppinut, että me pohjoiskorealaiset emme tiedä Etelä-Korean asioista oikeastaan mitään. Sama pätee Etelä-Koreaan: he eivät tiedä mitään Pohjois-Korean asioista, Kim sanoo.