Huomattava osa nuorista syyllistyy lainvastaiseen tekoon ennen kuin täyttää 18 vuotta. Tuoreen valtioneuvoston tilaaman tutkimuksen mukaan nuorten rikollisuus on kuitenkin vähentynyt kuluvan vuosikymmenen aikana.
Esimerkiksi vuonna 2016 18 vuotta täyttäneistä joka kuudes oli kuitenkin saanut tuomion. Vielä vuonna 2012 osuus oli pitkälti yli 20 prosenttia. Rikollisuus kasaantuu selvästi enemmän pojille kuin tytöille. Tytöillä vastaava tuomittujen osuus on noin viisi prosenttia ikäkohortista.
Nuorisotutkimusverkoston määräaikainen tutkimuspäällikkö Lotta Haikkola kertoo, että nuorten rikoskäyttäytymisen laskulle ei voi sanoa yhtä syytä.
– Rikoskäyttäytymisen lasku liittyy moninaisiin ilmiöihin, nuoret ovat kaiken kaikkiaan paljon kunnollisempia kuin aiemmin. Nuoruus on muuttunut, mikä näkyy esimerkiksi alkoholin ja tupakan käytön laskevissa tilastoissa. Laskeva trendi voi liittyä esimerkiksi nuorisokulttuuriin.
Esimerkiksi poikien saamien tuomioiden määrä voi kuulostaa paljolta, mutta Haikkolan mukaan rikkeet ovat usein lieviä, kuten näpistyksiä ja humalassa mopolla ajamista.
– Tulkitsisin tätä siinä valossa, että rikkeet ja rikoskäyttäytyminen ovat aika tyypillisiä nuoruudessa. Nuoruuteen liittyy usein normeja rikkova käyttäytyminen.
Samalla kun nuorten suuri joukko käyttäytyy paremmin, huono-osaisuus ja suuri osa rikoksista kasaantuu pienemmälle osalle nuoria.
Keppi tehoaa huonosti, rangaistukset syrjäyttävät
Tutkimuksessa todetaan, että valvonta, pelottelu ja rangaistukset eivät ole työkalupakin parhaasta päästä nuorisorikollisuuden ehkäisyyn. Ylimitoitettu puuttuminen voi tutkimuksen mukaan jopa lisätä rikoskäyttäytymistä, joten tutkijat ehdottavatkin rankaisemisen sijaan kasvattavia keinoja. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi perhettä osallistavien väliintulojen ja käyttäytymisterapian vaikuttavuudesta on laajalti näyttöä.
– Kasvattaviin keinoihin liittyy tukea, ehkä positiivisen palautteen ulottuvuuksia, positiivisten keinojen käyttämistä. Niiden on todettu toimivan paremmin. Pelottelu voi herättää vastustusta tai pelkoa nuorissa, Haikkola sanoo.
Hänen mukaansa keinoja voi miettiä sen kautta, että aikuinen rikoksentekijä voi olla jo pitkällä rikoksen polulla. Nuoren tekemisiin taas saattaa liittyä kaverien mukana menemistä ja näyttämisen halua.
– Nuoren rikoskäyttäytyminen liittyy usein nuoruuden elämänvaiheeseen, jolloin tuki ja koulutuksen ja työn piiriin ohjaaminen toimivat paremmin.
Viranomaisyhteistyö avainasemassa
Tutkimuksessa kartoitettiin yhteensä 64 kunnan toimintamalleja nuorisorikollisuuteen puuttumisessa. Kunnissa oli suurta vaihtelua tavoissa, joilla nuorten rikoksiin puuttuminen oli järjestetty.
Nuorten auttamisessa avainasemassa on viranomaisrajat ylittävä, esimerkiksi poliisin, lastensuojelun ja koulun yhteistyö. Pienissä kunnissa yhteistyö toimii, koska kaikki tuntevat toisensa, isommissa tarvitaan erityisiä yhteistyöverkostoja.
– Nuoren ja perheen kannalta viranomaisviestintä on myös tärkeää. Jos nuori hölmöilee, niin perheen on hyvä saada asianmukaista tietoa ja tietoa siitä, että tilanteeseen on puututtu ja siitä pääsee eteenpäin, Haikkola sanoo.
Esimerkiksi rikosprosessi voi aiheuttaa ylimääräistä huolta siitä, mitä tulee tapahtumaan.
Kun on kyse vakavammasta rikosten uusimisesta, suositellaan, että nuorella olisi mentorikontakti, joka ei ole viranomainen. Mentorilla olisi hallussa kokonaiskuva nuoren tilanteesta.
– Hän pystyisi kulkemaan jollakin tavalla rinnalla niitä palveluja läpi. Asiakkaan kannalta järjestelmät ovat pirstaleisia ja kontaktit vaihtuvat tiuhaan.