Poronaaras kitui ojassa tunteja jalat katkenneina – joku ajoi mönkijällä eläimen yli, mutta ajoneuvosta löytyneet karvat vain syvensivät mysteeriä

Kun eräänä joulukuisena perjantaina taivalkoskelaisen porotokan siitosvaadin joutui julmasti yliajetuksi, poliisi ryhtyi jahtaamaan tekijää DNA-testien avulla. Poliisin mukaan joku oli ajanut tahallaan mönkijällä poronaaraan takajalkojen yli ja jättänyt vaikeasti loukkaantuneen elikon ojanpohjalle kärsimään.

Tapaus sattui joulukuun 2020 alussa.

Poro löytyi ojasta takajalat murskaantuneina. Eläin oli ehtinyt kitua ojassa tuntien ajan ja päätyi lopetettavaksi eläinsuojelullisista syistä.

Paikalle saapuneen miehen mukaan poron vammat näyttivät siltä kuin eläintä olisi ajettu mönkijällä takaa ja siihen olisi törmätty sen jälkeen lumiauralla.

Paikalta löytyi mönkijän ja siihen kiinnitetyn lumiauran jälkiä. Mönkijän jäljet johtivat lähistöllä asuvan miehen pihaan.

Kyseisen miehen mönkijään kytketty lumiaura oli vääntynyt ja aurasta löytyi poronkarvoja.

Naarasporon hyöty tuli vasatuotosta

Syyttäjä vaati mönkijämiehelle rangaistusta eläinsuojelurikoksesta ja vahingonteosta.

Syyttäjän mukaan teko oli aiheuttanut porolle tarpeetonta kipua ja kärsimystä. Naarasporon omistajan mukaan poron arvo oli 1 750 euroa, ja sen suurin hyöty tuli vasatuoton kautta.

Syytetty kiisti rikokset. Mies kertoi, ettei ollut käyttänyt mönkijää kyseisenä päivänä. Todistajat vahvistivat miehen kertomuksen.

Poliisi löysi mönkijään kiinnitetystä lumiaurasta lommon ja harmaita poronkarvoja. Poliisi teetätti karvoista DNA-tutkimuksen.

Laboratoriotutkimuksessa selvisi, että lumiaurasta kerätyt karvat olivat peräisin kahdesta eri porosta. Kumpikaan niistä ei ollut ojasta löytynyt poro.

Mönkijän omistaja huomautti, että hänen pihallaan kuljeskelee jatkuvasti toistakymmentä poroa. Elikot kävivät syömässä miehen omalle karjalle tarkoitettua rehua.

Näyttö ei riittänyt

Oulun käräjäoikeus arvioi tapahtumia ja totesi, ettei tapahtumalle ei ollut silminnäkijöitä.

Poronruholle ei oltu tehty tarkempia tutkimuksia sen selvittämiseksi, olivatko vammat syntyneet juuri mönkijän lumiaurasta. Lisäksi todistajan mukaan syytetyn lumiaurassa oli ollut vääntymä jo silloin, kun syytetty oli ostanut auran.

Poliisin teettämä DNA-tutkimus ei valitettavasti tuonut lisävalaistusta asiaan.

Käräjäoikeus totesikin, että paikalta löytyneet mönkijän jäljet olivat voineet syntyä jo ennen törmäystä. Ja vaikka ne olisivat syntyneet törmäyksessä, mikään osoittanut, että juuri syytetty oli ajanut mönkijää.

Vaikka lähistöllä ei ollutkaan muuta asutusta, oikeuden mukaan ei ollut poissuljettua, että tapahtuma-aikaan kyseisellä tieosuudella oli voinut olla muitakin tienkäyttäjiä.

Näistä syistä oikeus hylkäsi syytteet. Siitosvaatimen kuolemaan johtaneet tapahtumat jäivät näillä näkymin selvittämättä.

Tiesitkö? Poron silmät muuttavat väriä talvisin

Lue myös:

    Uusimmat