Venäjän presidentti Putin arvosteli Naton itälaajentumista Münchenissä jo vuonna 2007, kieltäytyi tällä kertaa kutsusta.
Presidentti Sauli Niinistö matkustaa loppuviikolla Saksaan Münchenin turvallisuuskonferenssiin. Presidentin kanslian mukaan Niinistö osallistuu lauantaina idän ja lännen välisiä suhteita sekä Euroopan turvallisuusjärjestystä käsittelevään paneelikeskusteluun konferenssin päälavalla.
Niinistön vierailuohjelmassa on myös kahdenvälisiä tapaamisia. Vuosittain järjestettävään turvallisuuskonferenssiin saapuu useita valtioiden ja hallitusten johtajia sekä muita ulko- ja turvallisuuspolitiikan vaikuttajia eri puolilta maailmaa.
Osallistumisensa ovat vahvistaneet myös EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen sekä Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg. Konferenssin avaa YK:n pääsihteeri Antonio Guterres. Yhdysvalloista paikalle saapuu varapresidentti Kamala Harris.
Presidentti Niinistö on osallistunut Münchenin turvallisuuskonferenssiin useita kertoja aiempina vuosina. Viime vuonna konferenssi jouduttiin järjestämään koronapandemian takia virtuaalisena. Myös tänä vuonna osallistujien määrää on rajoitettu huomattavasti koronan takia.
Kuka tulee Venäjältä?
Vuodesta 1963 järjestetty turvallisuuskonferenssi on toiminut usein merkittävien puheenvuorojen näyttämönä. Vuonna 2007 Venäjän presidentti Vladimir Putin piti Münchenissä kovasanaisen puheen, jossa hän muun muassa arvosteli sotilasliitto Naton laajentumista itään. Samasta asiasta kiistellään nyt 15 vuotta myöhemmin.
Venäjän osallistuminen konferenssiin on toistaiseksi kysymysmerkki, ainakin Putinin kerrotaan torjuneen hänelle esitetyn kutsun. Konferenssin johtajana viimeistä kertaa toimiva Wolfgang Ischinger kuitenkin toivoi maanantaina, ettei Venäjän hallitus jättäisi käyttämättä tilaisuutta kantojensa selventämiseen.
Niin ikään ajankohtaisesta Valko-Venäjän tilanteesta Müncheniin saapuu kertomaan opposition maanpaossa oleva johtohahmo Svjatlana Tsihanouskaja.
Konferenssin keskustelujen pohjaksi julkistettiin maanantaina laaja raportti, jonka mukaan erityisesti länsimaissa on havaittavissa avuttomuuden tunnetta useiden samanaikaisten kriisien edessä.