Vaasan yliopiston julkisjohtamisen professori Ari Salminen pitää Maija-Leena Paavolan nimitystä eduskunnan pääsihteeriksi toiveikkaana merkkinä uudesta käytännöstä.
Hän näkee sitoutumattoman ehdokkaan valinnassa esimerkin poliittisten päätöksentekijöiden "eettisestä johtajuudesta".
– Tässä voi hyvinkin olla alku käytännölle, jota noudatetaan muissakin nimityksissä, missä on päteviä ja kokeneita hakijoita. Sitä ainakin voi toivoa, sanoo Salminen.
Salmisen mukaan ei-poliittiseen virkanimitykseen oli toisaalta hyvät mahdollisuudet.
– Tilannetta helpotti se, että oli paljon päteviä hakijoita ja lopullinen valinta oli mahdollista tehdä todella pätevistä kandidaateista.
Rakenteellista korruptiota?
Poliittiset virkanimitykset on Suomessa toistuva kuohunnan aihe. Tyypillisesti joku yksittäinen nimitys nousee esille ja toisin kuin Paavolan kohdalla, valinta tehdään kuohunnasta huolimatta suunnitellusti.
– Tämä on juuri ongelma. Siinä katsotaan vain yhtä tapausta ja odotetaan sitten seuraavaa. Pitäisi enemmän pureutua siihen, onko meidän järjestelmäämme rakentunut jotain tähän kannustavia malleja, Salminen pohtii.
Professori muistuttaa, että poliittiset virkanimitykset ovat kahdella tapaa ongelmallisia. Toisaalta tehtäviin pitäisi valita aina pätevimmät ja toisaalta potentiaalisia hakijoita saattaa vähentää jo pelkästään arvelu siitä, että tehtävä on läänitetty jollekin tietylle puolueelle.
– Onneksi meillä on ainakin toistaiseksi riittänyt hakijoita korkeisiin virkoihin. Jos hakijoita olisi kovin vähän, se olisi suurempi ongelma.