Rikosoikeuden professorit pitävät harvinaisena syyttäjien perustetta valitusluvan hakemiselle Ulvilan henkirikosjutussa.
Syyttäjät kertoivat katsovansa, että tuomitsemiskynnys on nostettu tässä asiassa poikkeuksellisen korkealle. He haluavat korkeimmalta oikeudelta ennakkopäätöksen tuomitsemiskynnyksen korkeudesta.
– Tämä on ovelaa. Pelkästään näytön uudelleen arvioinnissa korkein oikeus ei yleensä lähtisi antamaan valituslupaa, sanoo rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio Helsingin yliopistosta.
Tuomitsemiskynnyksen korkeus on sen sijaan oikeudellinen kysymys näyttökynnyksestä.
– Se on täky korkeimmalle oikeudelle. Silti näppituntumani on, ettei ole ihan todennäköistä, että valituslupahakemus voisi menestyä.
Nuotio kertoo kuvitelleensa, että tuomitsemiskynnyksen korkeus olisi riittävän täsmällisesti määritelty kriteerillä, ettei saa jäädä varteenotettavaa epäilystä. Myös rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen Itä-Suomen yliopistosta pitää tätä määritelmää selkeänä.
Tolvanen katsoo, että tuomitsemiskynnyksen korkeutta on vaikea irrottaa näytöstä.
– Jos halutaan ottaa tuomitsemiskynnykseen kantaa, pitäisi mielestäni ottaa vastaan sama näyttö korkeimmassa oikeudessa kuin hovioikeudessa. Siihen korkein oikeus ei ehkä kovin halukas ole.
Syyttäjät katsoivat lisäksi painavaksi syyksi Ulvilan jutun merkityksen rikosoikeudenhoidon uskottavuudelle.
– Yllättävä peruste. En muista, että sitä olisi käytetty, Tolvanen sanoo.