Kyselytutkimuksen mukaan harva vanhempi tietää lapsensa itsemurha-ajatuksista.
John Trautwein vanhin poika teki itsemurhan vain 15-vuotiaana vuonna 2010. Tilanne oli perheelle totaalinen sokki.
– Olimme tolaltamme ja niin epätietoisia, että luulimme jonkun tulleen ja tappaneen hänet, John muistelee.
– Jos joku olisi kertonut, että poikani on onneton, itsetuhoisesta puhumattakaan, olisin sanonut, että olet aivan sekaisin päästäsi.
John ei ole ajatuksineen yksin, sillä kyselytutkimuksen mukaan harva vanhempi tietää lapsensa itsemurha-ajatuksista.
Lue myös: 10-vuotias tyttö tappoi itsensä tehdäkseen äitinsä "maailman onnellisimmaksi naiseksi" – jätti jälkeensä surullisen viestin: "Toivon, että jonain päivänä halaat minua taivaassa"
50 prosentilla vanhemmista ei ollut aavistustakaan lapsen ajatuksista
Kyselytutkimukseen osallistui 5000 vanhempaa ja 11–17-vuotiasta lasta, jotka asuvat Philadelphiassa. Tulosten mukaan 50 prosentilla vanhemmista ei ollut aavistustakaan siitä, että juuri heidän lapsellaan on ollut ajatuksia itsemurhasta. Kolme neljäsosaa ei tiennyt, että heidän lapsellaan on usein ajatuksia kuolemasta.
Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että vanhemmat eivät havaitse esimerkiksi masennukset oireita.
– On paljon todisteita siitä, että vanhemmat eivät ole tietoisia, kertoo tutkimusta tehnyt Jason Jones Huffington Postissa.
Itsemurha toiseksi yleisin kuolinsyy
Sama ilmiö toistui myös toiseen suuntaan: osa nuorista kielsi ajatelleensa itsemurhaa tai kuolemaa, vaikka vanhemmat näkivät heidän käytöksessään "vaaran merkkejä" ja kokivat, että nuorella on ollut tällaisia ajatuksia.
Jonesin mukaan eri näkemykset aiheen suhteen ovat huolestuttavia.
Nuorelle pitäisi puhua avoimesti masennuksesta ja itsemurha-ajatuksista. Kuvituskuva.
– Tarkoitan sitä, että "oletko koskaan ajatellut itsesi tappamista?" on aika suora kysymys. Se, että näemme sen (vastauksen) suhteen näin paljon erimielisyyttä, on huolestuttavaa, Jones sanoo.
Itsemurha on amerikkalaisten 10–24-vuotiaiden toiseksi yleisin kuolinsyy.
Vanhemmilla "ei minun lapseni -syndrooma"
Nuorelle pitäisi puhua avoimesti masennuksesta ja itsemurha-ajatuksista.
– Näen sitä jatkuvasti. Vanhemmat lukevat itsemurhasta, tai kuulevat tällaisesta tutkimuksesta, ja sanovat "juku, se on kamala juttu. Miten surullista noille perheille". Heillä on syndrooma, jota kutsun 'ei minun lapseni -syndroomaksi', kertoo itsemurhia ehkäisemään pyrkivän järjestön johtaja Clark Flatt.
Clarkin poika tappoi itsensä 1997. Myös tämä kuolema oli perheelle täysi yllätys: poika oli ollut pidetty, urheilullinen, vaikutti nauttivan koulusta ja hänellä oli paljon ystäviä.
Clarkin mukaan vanhempien tulisikin olla hereillä ja tarkkailla, esiintyykö lapsella esimerkiksi huomattavia mielialan vaihteluja tai puhuuko tai kirjoittaako hän itsetuhoisista aiheista. Myös päihteiden käyttö on varoitusmerkki.
– Kysy kysymyksiä, toisinaan vaikeitakin kysymyksiä, Clark neuvoo.
Täältä saat apua:
- Valtakunnallinen kriisipuhelin numerossa 010 195 202, päivystää arkisin klo 9.00–7.00 Viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–7.00.
- Tukinet, netissä toimiva kriisikeskus
- Sekaisin-chat
Lähteet: Huffington Post, Mielenterveysseura.fi