Entinen puolustusministeri Jussi Niinistö on Keski-Pohjanmaalla sijaitsevan Kannuksen pikkukaupungin tuore päällikkö. Niinistön poliittinen ura päättyi sinisten nollatulokseen kevään 2019 vaaleissa. Niinistö avautuu MTV Uutisten haastattelussa perussuomalaisten raskaasta johtamisesta. Sinisten lopun hän aavisti, kun Timo Soini poistui näyttämöltä. Mutta miksi hän itse päätyi Kannukseen?
Kannuksen pikkukaupunki lepää syksyn harmaudessa. Keskustaa komistaa kaupunkiaan suurempi komea puukirkko. Esko Ahon patsasta ei ainakaan vielä ole, vaikka Kannuksen Kennedyksi ristitty 1990-luvun lama-ajan pääministeri työskenteili täällä nuoruudessaan elinkeinoasiamiehenä.
Muut tunnetut maamerkit täällä ovat firmoja, Poutun makkaratehdas ja Kannus-talot. Kannus on myös merkittävä tuulivoimakeskus. Tämä ilahduttaa uutta kaupunginjohtajaa Jussi Niinistöä, jonka entisessä puolueessa tuulivoima oli lähinnä pilailun aihe.
Kaupunginjohtajan pitää asua kaupungissaan
Kokkolaan, maakunnan keskukseen ehtii täältä puolessa tunnissa. Etelään taikka pohjoiseen vievä pikajunakin pysähtyy Kannuksessa. Tähän junaan Jussi Niinistö nousee matkustaessaan toiseen kotiinsa Helsinkiin, jossa asuu hänen puolisonsa, Suomen Kuvalehden toimittaja Leena Sharma.
Mutta kesäkuussa tehtäväänsä valittu kaupunginjohtaja lupaa olla Kannuksessa läsnä, myös viikonloppuisin.
– Tämä on nyt kotikaupunkini. Osallistun myös viikonloppu- ja iltarientoihin. Tapaan kuntalaisia hyvin matalalla kynnyksellä. He tulevat juttelemaan vaikka kaupassa ja tätä toivonkin.
– Kyllä minä vähän ihmettelen kuntajohtajia, jotka eivät asu johtamassaan kunnassa. Sitten mainostetaan, että meillä on hyvä asua ja yrittää. Miten uskottavaa tällainen on, hymähtää Niinistö.
Hän on ruuhkasuomen kasvatti, syntynyt Helsingissä ja asunut niin Espoossa, Vantaalla kuin pitkään Nurmijärvellä.
- En koe itseäni sen kummemmin stadilaiseksi. Nurmijärvi on taajamana ihan samanlainen paikka kuin tämä Kannus.
Pentagonista pikkukaupunkiin
Mies on politiikan huippunäyttämöt nähnyt ja neuvotellut Yhdysvaltain, Pentagonin ja Naton johtajien kanssa. Millaista mielen ruuvaamista vaatii muutto Kannukseen?
– Ihminen on sopeutuvainen ja lehmä märehtiväinen, sutkauttaa entinen perussuomalaisten ja sinisten ministeri.
Hän vilkaisee työhuoneensa ikkunan läpi. Isolla työpöydällä ei makaa sekaisin eikä edes järjestyksessä yhtään ainoaa paperipinoa tai mappia. Huone on iso ja valoisa. Sinapinkeltainen, matala kaupungintalo on ruma 70-luvun lättänäarkkitehtuurin muistomerkki.
– Nyt olen tähän elämään täällä aivan tyytyväinen, vakuuttaa Niinistö. Toki olen kiitollinen, että olen saanut maailmaa kiertää ja puolustusministerinä jotain aikaan saanutkin, mutta en minä ainakaan niitä Brysselin kokouksia kaipaa. Ne olivat melkoista puuta.
Kun Niinistö putosi eduskunnasta, entiseksi poliitikoksi muuttunut historiantutkija mietti vähän aikaa, mitä elämällään nyt tekisi. Jospa lähtisi kuntabyrokratiaan.
Ensin hän pyrki Seinäjoen kaupunginjohtajaksi. Sinne hän ei kelvannut – ja Kannukseen hän ei edes hakenut. Kannus haki häntä.
– Täällä oli joukko kannattajia, jotka huomasivat minut, kun en päässyt Seinäjoella alkua pidemmälle.
Kukkakaalipirtelöä ja pakkoruotsia!
Kesäkuussa kaupungin johtoon valittuja lokakuussa aloittanut Niinistö on jäyhänpuoleinen ja hiukan varautunut persoona. Tällaisella luonteella ei ainakaan astella takki auki uudelle näyttämölle.
– Ei täällä pidä mitään suuria uudistuksia tehdä. Täällä on tehty määrätietoista työtä elinkeinoelämän hyväksi ja kaupunginjohtajat ovat olleet siinä aina mukana.
Poutun tehtaalla hän on jo tutustunut uusiin kasvisperäisiin elintarvikkeisiin, joista voi tulla alati enemmän lihansyöntiä hylkivässä maailmassa iso vientitrendi. Armeijan mies hymyilee uusille haasteille.
– Onhan tässä pientä ironiaakin, kun puolustusministerinä julistin, ettei mikään armeija marssi kukkakaalipirtelön ja linssikeiton voimalla. Nyt saan olla edistämässä suomalaista kasvisruokaa. Parempi suomalainen herne kuin ulkomainen soija.
Niinistö on Kannuksessa oppimassa uutta – jopa ruotsia.
– Olin täällä puhumassa ruotsalaisuuden päivän juhlassa. Ja minähän olen sentään Suomalaisuuden liiton kunniajäsen ja pakkoruotsin vastustaja. Aina on oltava valmis uuteen.
Tuulivoima on hyvä bisnes!
Eikä Jussin uusi oppikoulu linssisoppaan ja ruotsin kieleen lopu. Tuulivoimalat ovat tänään nousevaa bisnestä Kannuksessa. Kaupungissa hyrrää jo 14 tuulimyllyä ja peräti 44 uutta on tulossa lähivuosina. Muutama vuosi sitten Niinistö ei ollut lainkaan tämän vihreän energian ystävä, nyt siihen ovat hyvin järkeenkävyät syyt – ja nimenomaan ne kelpaavat Niinistölle.
– Tuulivoimaa ei enää rakenneta valtion tuella. Teknologia on tehnyt tuulimyllyistä korkeampia ja tehokkaampia. Tänä vuonna ne tuottavat Kannuksen kassaan 480 000 euroa yhteisöveroja.
Enää eivät tuulimyllyt myöskään tapa lepakkoja eikä Niinistö kaipaa perussuomalaisia muutenkaan. Perussuomalaisten muistelemisen äärellä Niinistöstä paljastuu huumorimies.
Perussuomalaisten kurinpito: rankkaa harjaamista!
– Usein jouduin varapuheenjohtajana vetämään puoluehallituksen kokouksia, eikä se ollut mitään aatteellista työtä, vaan enemmänkin harjaamista. Aika meni sen puimiseen, mitä oli lauottu somessa ja humalapäissään. Jaeltiin varoituksia ja potkuja. Olihan se aika raskasta, en sitäkään kaipaa.
Kesäkuussa 2017 perussuomalaisten johtoon valittiin Jussi Halla-aho ja varapuheenjohtajiksi Laura Huhtasaari sekä Teuvo Hakkarainen. Keskusta ja kokoomus ilmoittivat, että tällaisen kaaderin puolue ei enää kelpaa hallitukseen. Puolue hajosi ja Niinistökin lähti kohti sinistä tulevaisuutta.
Hän oli juuri tuolloin puolustusministerinä valmistelemassa valtioneuvoston kaikkien aikojen ensimmäistä puolustusselontekoa. Listalla oli Hornet-hävittäjien seuraajien ja merivoimien uuden kaluston hankinta – sekä puolustusyhteistyö Ruotsin ja Naton kanssa.
Aivan megaluokan päätöksiä! Nämä Niinistö halusi ajaa maaliin.
"Käpykaartiin en hallituksesta lähde"
– Mietin, että jos nyt lähden käpykaartiin, oppositioon, mitä käy puolustusselonteolle. Olen kiitollinen, että ensin Rinteen hallitus ja nyt Marinin hallitus on noudattanut prikulleen tätä puolustusselontekoa.
– Tämä on minun kädenjälkeni Suomen maanpuolustukseen, sanoo Niinistö. Äänessä värähtää ylpeys – ellei peräti liikutus.
Sitten tulivat kevään 2019 vaalit ja sinisten loppu. Niinistö aavisti tämän, kun Timo Soini ilmoitti, ettei lähde enää sinisten joukoissa ehdolle. Nollaa pukkasi sinisille.
– En minä korkelta pudonnut. Pessimisti ei pety.
Soini olisi hyvin todennäköisesti mennyt läpi ja perässä ehkä Niinistökin. Niinistö myöntää, että näin siniset olisi palannut takarivin pikkupuolueeksi – SMP:n lähtöruutuun.
Sinisten tarina – häviäjien tarina
– Juuri näinhän siinä olisi käynyt. Kyllähän draaman kaari hiukan lässähti. Olisi tarvittu uusi tarina, uusi jytky, mutta sinisten tarina oli huono, se oli häviäjien tarina.
– Tämän Timo Soini varmasti aavisti ja tätä pohtii. Hän kirjoittaa muistelmiaan, vihjaa Niinistö odottavasti.
– Mutta ymmärrän Timoa. Hän veti 20 vuotta kivirekeä. Populistipuolueen johtaminen on raakaa hommaa. Tällaista puoluetta pitää ohjata rautakuolaimilla, kuten Timo joskus kuvasi.
– Mutta yllättävän hyvin Jussi Halla-aho on akateemiseksi älyköksi pärjännyt, tunnustaa Jussi Niinistö.
Nyt hän haluaa olla Kannuksen raitilla kuntalaisten tuttu. Kaupungintalon aulassa vastaan tulee pyöräilykypäräinen tekninen johtaja Mikko Poled.
Uuden elämän alussa
Onko uusi kaupunginjohtaja pistänyt tuulemaan, vai pitääkö häntä opettaa?
– Kyllähän me ollaan Jussin perään kahtottu, ettei tule mittään pahoja virheitä. Ei ole tullut. Oikein hyvin Jussi työtään hoitaa, kehuu nuori kaupungin virkamies.
Filosofian tohtori Jussi Niinistö on vasta 50-vuotias. 15 vuotta hänellä meni poliittisen historian tutkijana, 15 vuotta politiikassa ja nyt alkoi kolmas elämä kaupunginjohtajana. Niinistö myöntää silti , että hän ei ole "100-prosenttisesti" sanonut politiikalle hyvästejä.
Mutta nyt hän lupaa sitoutua Kannukseen tosissaan.
– Ehkä korona nostaa maaseutumaisen asumisen arvostusta. Asuminen on täällä edullista ja etätyö toimii, uskoo Niinistö.
Jussi Niinistö istahtaa Kannuksen Kahvibaarin pöytään. Kaikki tuntevat miehen. Vanhassa puutalossa sijaitseva kievari on kuin 50-luvun kotimaisesta filmistä.
– Minä vasta opettelen tätä kaupunginjohtajan työtä. Haluan täälläkin saada jotain aikaan eikä se ihan nopeasti tapahdu.
Kansankuppila on opettelemiseen oivallinen paikka.
Korjaus 17.12. klo 13.58.
Jutun alkuun täsmennetty fakta: Esko Aho työskenteli nuoruudessaan Kannuksen elinkeinoasiamiehenä. Hän on kotoisin Vetelistä eikä Kannuksesta, kuten jutussa aiemmin väitettiin.