Puolustusvoimain entinen komentaja: Iranin ohjuksista voi tulla Ukrainalle todellinen uhka – "Se olisi todella vaarallista"

Venäjän on arvioitu laukaisseen Ukrainaan tähän mennessä jo pitkästi yli 4  000 ballistista ja risteilyohjusta. Läntisten laskelmien mukaan tämän pitäisi merkitä sitä, että ainakin edistyneempien ohjusten osalta varastoissa alkaa pohja häämöttää.

Hätiin voi tulla Iran, jonka on arveltu olevan valmis toimittamaan Venäjälle ballistisia ohjuksia Ukrainassa jo nähtyjen itsemurhalennokkien lisäksi. Huhut saivat lisäpontta, kun Venäjän turvaneuvoston puheenjohtaja Nikolai Patrushev vieraili Teheranissa muutama viikko sitten.

Olisiko Iranin ohjuksilla sitten käänteentekevää vaikutusta sotaan Ukrainassa? Puolustusvoiman entisen komentajan Jarmo Lindbergin mukaan se riippuu ohjusten lukumäärästä.

– Jos Venäjä saisi ostettua Iranilta suuren määrän näitä ballistisia ohjuksia, se olisi todella vaarallista Ukrainalle, Lindberg sanoo STT:n haastattelussa.

Väistäminen helppoa ja halpaa, jos sen ehtii tehdä

Ballistiselta ohjukselta suojautuminen ei ole periaatteessa vaikeaa tai kallista, jos ohjus havaitaan ajoissa ja sen aiottua kohdetta voidaan liikuttaa. Esimerkiksi hävittäjäkoneiden siirtäminen muutama sata metriä eri paikkaan riittäisi väistämään tavanomaisella taistelukärjellä varustetun ohjuksen.

Venäjän kohteena Ukrainassa viime aikoina olleita sähkönjakeluasemia tai voimalaitoksia ei kuitenkaan voi siirtää. Lindbergin mukaan ballistisen ohjuksen taistelukärki on torjuntakohteena pieni ja syöksyy avaruudesta kohti maaliaan "kiväärinluodin nopeudella".

– Torjuntaohjuksella on hyvin vähän aikaa nousta ylöspäin kohti taistelukärkeä, ja ohjuksen torjunta-ala supistuu murto-osaan tavanomaisesta ilmatorjuntatehtävästä, Lindberg selvittää.

Siinä missä aliääninopeutta lentäviä kohteita torjuvan ohjuspatterin ympärille voi piirtää enimmillään 100–200 kilometrin "torjuntakupolin", jää kantama ballistisen ohjuksen tapauksessa muutamaan kymmeneen kilometriin. Lindbergin mukaan esimerkiksi koko Kiovan alueen puolustamiseen tarvittaisiin siten useita Patriot-ohjuspattereita.

– Ja Patriothan ei ole mikään kauhean yksinkertainen järjestelmä, Lindberg hillitsee toiveita yhdysvaltalaisohjusten nopeasta saamisesta ukrainalaisten avuksi.

– Tästä muodostuu yhtälö, jonka kanssa tuskailevat varmasti ukrainalaiset sekä ne, jotka heitä haluaisivat auttaa, hän lisää.

Iranin ohjusvarastojen suuruus arvoitus

Torjuntaohjuksia tarvittaisiin siis valtava määrä torjumaan ballististen ohjusten uhkaa, mutta suurta uhkaa ei myöskään muodostu ilman satoja hyökkääviä ohjuksia. Onhan Venäjällä ollut omastakin takaa ballistisia Iskander-ohjuksia, ja silti maa on tällä hetkellä hätää kärsimässä Ukrainan sotaretkellään.

– Täytyy aina välillä muistuttaa itseään siitä, että Ukraina on Ranskan kokoinen maa. Jos sinne Ranskaan joitakin kymmeniä keskimatkan ohjuksia kohdistaa, niin itse kukin voi miettiä, että ei se Ranska kuitenkaan taitaisi siitä pahemmin hetkahtaa, Lindberg vertaa.

Iranin Venäjälle mahdollisesti myyminä ohjuksina on mainittu noin 300 kilometrin kantaman Fateh-110 sekä 700 kilometrin kantomatkan Zolfaghar. Viimeksi mainittu olisi suurin piirtein Iskanderin luokkaa. Mutta kuinka paljon Iranilla on varaa toimittaa ohjuksia, millaiset ovat maan varastot?

– Hyvin vaikea arvioida. Tämä taitaa olla sen tason asia, että sitä arvuuttelevat jopa eri maiden tiedustelupalvelut – eläkeläisstrategeista puhumattakaan, Lindberg naurahtaa.

Polttomoottorilla lentäviä ja iskussa tuhoutuvia Shahed (Marttyyri) -lennokkeja Iran on kuitenkin kyennyt toimittamaan runsain mitoin, joten Lindbergin mukaan ei voi täysin sulkea pois laskuista, että myös ohjuksia olisi tuotettu varastoon kohtalaisia määriä.

– Iranilaiset "lentävä ruohonleikkurit" ovat niin hitaita, että niitä kyetään monenlaisilla aseilla ampumaan alas ja on ilmeisesti ammuttukin, Lindberg lisää kovaäänisiin lennokkeihin viitaten.

Ukraina ohjusten testilaboratorio Iranille?

Iranin halukkuus Venäjän tukemiseen voi johtua monestakin syystä. Tutkija Joonas Maristo Helsigin yliopistosta muistuttaa, ettei Iranilla ole tätä nykyä kauheasti potentiaalisia kauppakumppaneita. Lisäksi maa on asemoinut itsensä kansainvälisessä politiikassa Yhdysvaltoja vastaan, joten Ukrainan sodassa asettuminen isossa kuvassa Venäjän rinnalle länttä vastaan ei ole kaukaa haettua.

Mariston mukaan Iran voi myös kokea, ettei sillä pakotteiden kohteena ole nykytilanteessa kauheasti menetettävää, vaikka hyökkäyssotaa käyvän Venäjän aseistaminen lienee omiaan lisäämään entisestään paheksuntaa Irania kohtaan.

Ulkomaisen valuutan lisäksi Iran on saattanut saada yhteistyöstään Venäjän kanssa myös muuta vastinetta. Sky News kertoi aiemmin marraskuussa Venäjän lennättäneen Teheraniin 140 miljoonaa euroa käteistä rahaa, mutta myös sotasaaliiksi saatuja länsivalmisteisia panssarin- ja ilmatorjuntaohjuksia – kuten Javelineja ja Stingereitä.

Yhdysvaltalaisten tiedustelulähteiden mukaan Iran olisi myös kiinnostunut Venäjän tuesta omalle ydinergiaohjelmalleen. Tai sitten taustalla on vastapalvelus siitä, että Iran sai vuonna 2015 taivuteltua Venäjän puuttumaan sotilaallisesti Syyrian sotaan ja siten käytännössä pelastamaan Iranin tukeman presidentti Bashar al-Assadin hallinnon.

Ukraina voi myös toimia Iranille hyödyllisenä testilaboratoriona. Lontoon King's Collegen tutkijan Marina Mironin mukaan Iran voi todentaa Ukrainassa ohjustensa toimintakykyä aidoissa sotaolosuhteissa sekä saada tietoa siitä, miten länsimaiset järjestelmät suoriutuvat iranilaisohjusten torjunnassa.

–  Israelilla on loistava ilmapuolustus, joten iranilaiset haluavat varmistaa, että heidän ohjuksensa kykenevät läpäisemään Rautakupolin (Israelin Iron Dome -järjestelmä), Miron sanoo Newsweekille.

Lue myös: Ukraina kehottaa Hersonin kaupungin evakuoimista, monilla ukrainalaisilla vaikeuksia saada lääkkeitä